Kuluttajatieto oppikirjoissa 4+

Peruskoulun oppikirjoissa ei opeteta rahan käyttöä

Liki jokaisella alaluokkalaisella on oma kännykkä, monella on mp3-soitin ja kaikki käyttävät internetiä. Miten opetus pysyy muutoksessa mukana?

Huonosti, ainakin jos katsotaan oppikirjojen sisältöä.
 
Kärjistäen voi sanoa, että koulukirjojen maailmassa lasketaan yhä, montako mehulasia saa eurolla ja montako kalaa vaarin katiskassa on. Samaan aikaan lapset osallistuvat multimediakännyköillään kansainvälisten cola-brändien tekstiviestikilpailuihin.
– Perinteisesti on ajateltu, että lapset eivät ole kuluttajia. Kuluttajakasvatusta on annettu koulun jälkeistä elämää varten, Kuluttajaviraston ylitarkastaja Taina Mäntylä sanoo.

Raha-asioiden hoitaminen puuttuu kirjoista

Kuluttajavirasto selvitti viime vuonna, mitä kuluttajakasvatuksen sisältöjä peruskoulun oppikirjoista löytyy. Pohjanmaalaisen Taimelan koulun opettaja Eija Kuoppa-aho kävi läpi 85 peruskoulun oppikirjaa kolmelta suurelta kustantajalta: WSOY:ltä, Otavalta ja Tammelta. Mukaan otettiin 1.–9. luokan oppikirjat kaikille pakollisista aineista.
 
Selvityksen tulos oli tyrmäävä: Melkein kaikissa oppikirjoissa käsiteltiin kuluttajaasioita joko hyvin vähän tai ei ollenkaan. Kaikkein vähiten käsiteltiin raha-asioiden hoitoa ja kuluttajan oikeuksia.
 

Teksti: Mervi Itkonen

Tulosta