Ennen television katsominen ei vaatinut sen kummempaa teknistä tietotaitoa. Oli vas-taanotin, jonka toimintoja saattoi ohjata yhdellä kaukosäätimellä. Kanavien vaihtaminen ja äänenvoimakkuuden säätäminen oli lasten leikkiä.
Kun digitaaliset tv-lähetykset vakiintuivat, piti hankkia erillinen digiboksi. Siinä oli oma kaukosäätimensä. Meidänkin kodissamme alkoi uusi elämä kahden vastaanottimen ja kahden kaukosäätimen loukussa.
Tv-vastaanottimen kaukosäädin toimi kuten ennenkin, siis melko mallikkaasti. Uuden digiboksin kaukosäädin taas totteli komentoja pienellä viiveellä. Jos en istunut riittävän lähellä vastaanotinta ja suunnannut kaukosäädintä tarkkaan kohti digiboksia, se ei reagoinut lainkaan.
Jossakin vaiheessa kyllästyin kahden kapulan rinnakkaiselämään. Hankin siistin näköisen One for all -kaukosäätimen, jolla voi käyttää sekä televisiota että digiboksia, ja heitin vanhoilla kaukosäätimillä vesilintua.
Näppäimiä uudessa monitoimisäätimessä on yhteensä 16. Niillä on hienot nimetkin, kuten Magic-näppäin, LED-ilmaisin, AV-näppäin, Exit-näppäin, EPG-näppäin ja niin edelleen. Osaa näppäimistä en tosin käytä koskaan tai vain hyvin harvoin, joskus vahingossa.
Sähköinen ohjelmaopas eli EPG (Electro-nic Program Guide) on digitaaliajan hienous. Yhdellä kaukosäätimen näppäimen painalluksella voin nyt tarkistaa, kuinka paljon ohjelma-aikaa on jäljellä, ja mikä ohjelma alkaa kanavalla seuraavaksi. Kun painan EPG-näppäintä uudemman kerran, näen mitä ohjelmia rinnakkaiskanavilta tulee, ja saan lisätietoja meneillään olevasta ohjelmasta. Sitä en vain ymmärrä, miksi tällöin televisiosta katoaa ääni. Pitää painaa Exit-näppäintä ja poistua valikosta, niin ääni ja kuva palaavat.
One for all -kaukosäätimessäni ohjelmalähteitä on neljä: TV, VCR, DVD ja SAT (televisio, videonauhuri, DVD-soitin tai sateelliittiviritin). Jokaisella on oma näppäimensä, joista kuitenkin käytän vain kahta. TV-näppäimestä ohjaan television toimintoja ja SAT-näppäimestä digiboksin toimintoja.
Huomasin hyvin pian, että ohjelmalähteen valitsimen kanssa pitää olla tosi tarkkana, muutoin voi käydä köpelösti.
Kun tarkistan ohjelmatiedot sähköisestä ohjelmaoppaasta, minun on valittava ohjelmalähteeksi SAT. Jos taas hetkeksi piipahdan tekstitelevision sivuille, minun pitää ensin painaa TV-näppäintä.
Niin kauan kuin digiboksin toimintoja ohjaava SAT-viritin on päällä, mitään dramaattista ei pääse tapahtumaan. Toisin on TV-näppäimen kohdalla. Lopettaessani tekstitelevision sivujen lukemisen minun pitää ehdottomasti muistaa heti perään painaa SAT-näppäintä palatakseni digiohjelmalähteelle. Jos unohdan tehdä sen ja hetken kuluttua vaihdan kanavaa esimerkiksi numeronäppäintä painamalla kuvaruutu muuttuu sillä punaisella sekunnilla visuaaliseksi sekamelskaksi ja vastaanottimen äänitaso nousee hyvinkin sataan desibeliin. Tosi kivaa, varsinkin jos on saanut lapset hetkeä aikaisemmin nukahtamaan!
Virheen sattuessa ääntä ei saa hiljenemään kaukosäätimen avulla. Ryntään salamannopeasti sohvalta tv-vastaanottimen luo ja suljen koko rakkineen pikapikaa sen virtanäppäimestä. Vaikka yritän olla lännen nopein, olen usein liian hidas.
Jos tämän veret seisauttavan episodin jälkeen haluan jatkaa television katsomista, minun pitää painaa television virtanäppäintä uudestaan.
Tällöin ruutuun tulee esille kuva mutta ei ääntä. Äänen saan kuuluviin, kun ensin valitsen TV-ohjelmalähteen, ja painan riittävän kauan äänenvoimakkuuden nostonäppäintä. Heti perään minun on vaihdettava ohjelmalähteeksi SAT, jotta kamaluus ei toistuisi, minkä jälkeen voin hienosäätää äänen voimakkuutta samaisista äänenvoimakkuuden näppäimistä.
Olenko tosiaan teknisesti niin lahjaton, etten kykene käyttämään edes kaukosäädintä? Onneksi appiukko, joka on näppärä käsistään kuin ihmemies McGyver, käy meillä kylässä melko usein. Huomattuaan kaukosäätimemme lastentaudit hän luopui oitis sen käytöstä. Siirtyesssään sunnuntai-iltapäivänä television ääreen hän ensi töikseen vaihtaa analogisen lähetyksen puolelle. Kyllä silloin kelpaa katsella formulakisojen lähtöä!
Julkaistu Kuluttajassa 7/2005.