Eteläafrikkalaisella viinitilalla elämä on yhtä selviytymistaistelua. Työntekijät täyttävät vatsansa maissipuurolla, jauhoilla, öljyllä ja sokerilla. Maaseudun tiloilla työntekijät asuvat mökeissä ilman vettä, sähköä ja ikkunoita. Vessoja ei ole sen paremmin sisällä kuin ulkonakaan.
Roseline Lekota on yksi ahdingosta päässeistä. Hän on työskennellyt viinitilalla itsekin, mutta nyt hän ansaitsee elantonsa lakineuvontatoimistossa Robertsonin viinialueella lähellä Kapkaupunkia. Lekotan mukaan ihmiset näkevät nälkää ja palelevat talvella.
– Vain harvat eteläafrikkalaiset ovat rikkaita. Poliitikot tietävät ongelmista, mutta eivät tee mitään.
Seksuaalinen häirintä ja väkivalta ovat lisääntyneet viinitiloilla, ja se kohdistuu yhä useammin lapsiin.
Yksi syy ongelmiin on alkoholi. Apartheidin aikaan työntekijöiden palkka maksettiin usein viinissä. Alkoholikulttuuri elää edelleen, ja salakapakat ruokkivat alkoholisoitumista.
– Salakapakoiden omistajat ajavat viinitiloille ja antavat työntekijöille viiniä. Myöhemmin he tulevat perimään rahojaan, ja elleivät saa niitä, he hakkaavat ihmisiä ja lisäävät laskuun 50 prosentin koron seuraavalle viikolle. Näin synty velkakierre, Lekota kertoo.
Häätö kotoa
Maan asukkaista on värillisiä noin 90 prosenttia, mutta rahaa ja maata on lähinnä valkoisella väestöllä. Apartheidin loppumisen jälkeen, vuonna 1994, tuli voimaan maareformi, jossa määrätään, että viidennes maasta palautetaan alkuperäisille omistajilleen vuoden 2008 loppuun mennessä. Toistaiseksi vain neljä prosenttia maasta on vaihtanut
omistajaa.
Eteläafrikkalaisen viiniteollisuuden menestys on vuosikymmeniä perustunut orjatyöhön. Monia työntekijöitä kohdellaan vieläkin pelkkänä välineenä.
Yksi esimerkki tästä on se, että viinitiloilla vuosikymmeniä työskennelleet ja asuneet työntekijät häädetään tiloilta. Tilalle otetaan kausityöläisiä, koska he tulevat halvemmiksi. Heidät palkataan aamuisin kaupungin kaduilta ja pysäkeiltä. Palkkaa he saavat kolme euroa päivässä.
Vakituiset työntekijät joutuvat slummeihin. Työantajat perustelevat työntekijöiden pois potkimista kuivuudella, kansainvälisellä kilpailulla tai liian tiukoilla työlaeilla. Sen jälkeen kun Etelä-Afrikassa tuli voimaan säännökset palkasta, työajoista ja lomista, vakituisesti työssä olevien määrä on vähentynyt radikaalisti.
Laki ei salli tiloilla pitkään työskennelleiden karkottamista, mutta monet viljelijät viis veisaavat laista. Jos tapaus päätyy oikeuteen, he palkkaavat parhaan asianajan. Tuomarit vaativat näyttöä pitkästä työskentelystä tilalla. Sitä taas työntekijän on vaikea saada.
Palkka ei riitä
L’Avenirin viinitilalla työskentelevä Dora Willems on yksi onnekkaista. Hän saa palkkaa yli minimin, 2 000 randia eli noin 155 euroa kuukaudessa. Sekään ei ole paljon maassa, jossa hinnat ruokakaupassa ovat suunnilleen Saksan tasoa.
Viinitilojen työntekijöiden minimipalkka oli viime vuonna noin 85 euroa kuukaudessa, eikä monilla tiloilla makseta edes sitä.
Ammattiliitot eivät pysty paljon tekemään. Monet viinintuottajat kieltävät ay-väeltä pääsyn tilalle. Jotkut jopa maksavat työntekijöille siitä, että he eivät liity ammattiliittoon.
Ammattiliittoon kuuluvat saattavat joutua huonompaan asemaan kuin ei-jäsenet samalla tilalla. Willemsin mukaan valkoihoiset kollegat saavat samasta työstä neljä kertaa niin paljon kuin hän.
Hän ei edes haaveile kovasta palkasta ja hienosta talosta, vaan yksinkertaisesti siitä, että rahaa olisi elämiseen ja siihen, että voisi lähettää lapsensa kouluun.
– Valkoisten mielestä olemme laiskoja. Kyllä, minulla voi kestää pitkään, kun käyn vessassa. Miksei kestäisi? Jos he antaisivat minulle enemmän arvoa, tekisin työni paremmin, Willems sanoo kyyneleet silmissään.
Potkut liittoon kuuluvalle
Freddie Pietersen sai viime vuonna L’Avenirin viinitilalta potkut. Hänen mielestään syy oli se, että hän kuului ammattiliittoon ja puhui epäkohdista ääneen. Hänestä yksi räikeimmistä ongelmista oli se, että työntekijät joutuivat tekemään työtä pelloilla, jotka olivat vielä tuholaismyrkkyjen jäljiltä kosteat.
– Johto oli koko ajan kimpussani. Jos olin minuutin myöhässä, minut lähetettiin heidän puheilleen. Ammattiliittoon kuulumattomia ei puhutteluun lähetetty, Pietersen sanoo.
L’Avenirin tilanjohtaja Tinus Elsin mielestä työntekijät valittavat turhasta.
– Milloin palkka on liian pieni, milloin työ liian raskasta. He haluaisivat vain istua aloillaan ja juoda teetä.
Elsin mukaan työntekijät eivät koskaan työskentele viljelmillä heti tuholaismyrkyn suihkuttamisen jälkeen, vaan yleensä vasta seuraavana päivänä. Kaikkia työntekijöitä – liittoon kuuluvia ja kuulumattomia – kohdellaan hänen mukaansa tasaveroisesti.
Kenen syy?
Mustien viinityöläisten oikeuksia puolustavan järjestön johtaja Nosey Pieterse oli ennen maan suurimman viiniosuuskunnan henkilöstöjohtaja. Nykyään hän on maassa kiistelty viiniteollisuuden kriitikko.
Hänen mielestään Nelson Mandelan vapauttaminen ja demokratia eivät ole muuttaneet mustaihoisten elämää olennaisesti. Hänestä vastuu siitä, että viinitiloille saadaan tasa-arvo, on rikkailla viljelijöillä.
Sosiologian professori Joachim Ewert on eri mieltä. Hänestä enemmistö viljelijöistä noudattaa työlakeja, ja monet viinitilat ovat luksusjulkisivun takana pahasti velkaantuneita.
Ewertin mielestä syytökset pitäisi osoittaa viljelijöiden sijaan hallitukselle, koska se ei rankaise laittomasti toimivia yrityksiä.
– Väärin toimivilta yrityksiltä voisi ottaa pois bisnesluvan. Mutta hallitus pelkää, että siitä seuraa työttömyyttä.
Ewert sysää vastuun kausityöntekijöiden määrän kasvusta eurooppalaisille vähittäiskaupoille, jotka painavat viinin hintoja alas.
– On tekopyhää, että he vaativat parempia oikeuksia täkäläisille työntekijöille, kun he samaan aikaan tekevät itse viineillä rahaa.
Myös ammattiyhdistyksen alueellinen pääsihteeri Tony Ehrenreich kritisoi hallitusta. Hän on silti vakuuttunut, että asenteet tulevat muuttumaan.
– Se vain tapahtuu liian myöhään. Tulevaisuudessa taistelua tullaan käymään siitä, miten saadaan lait voimaan takautuvasti, niin että esimerkiksi kodeistaan häädetyt saavat hyvityksen siitä, miten heitä on kohdeltu.
Boikotti pahentaa tilannetta
Eurooppalainen viinin ostaja on hankalassa tilanteessa: ostaako hyvää ja halpaa eteläafrikkalaista viiniä vai jättääkö se hyllyyn?
Naistyöntekijöiden yhdistyksen pääsihteeri Wendy Pekeur on varma oikeasta vastauksesta.
– Boikotti ei auta, vaan lisää työttömyyttä ja sosiaalista epätasa-arvoa.
Pekeurin mukaan työntekijät kärsivät viinin halvan hinnan vuoksi. Eurooppalaisten vähittäiskauppiaiden pitäisi pakottaa viljelijät kohtelemaan työntekijöitä paremmin.
Toinen tapa vaikuttaa on juoda Reilun kaupan viiniä. Tosin Pekeur on skeptinen:
– Reilu kauppa ei tuo todellista muutosta ihmisten elämään. Reilusta viljelystä saatava lisä on pieni, eikä se yhdessä minimipalkan kanssa riitä elämiseen, hän sanoo.
Joka tapauksessa ainakin Stellarin Reilun kaupan tilalla työskentelevä Marie Malan on tyytyväinen elämäänsä. Hän on aloittanut tilalla kotiapulaisena vuonna 1976, jolloin tilalla viljeltiin hedelmiä.
Viisi vuotta sitten tilasta tuli Reilun kaupan viinitila, ja työntekijät alkoivat saada jokaisesta myydystä viinipullosta viiden sentin bonuksen. Viime vuonna työntekijät ostivat osan tilasta itselleen, ja he saavat osansa yrityksen voitosta.
Nyt Malan johtaa tilaa.
– Ihmiset ostavat viiniämme, koska he tietävät, että voimme hyvin, hän sanoo.
Tosin mikään merkintä tai sertifikaatti ei aseta niin korkeita vaatimuksia työskentelyolosuhteille kuin Etelä-Afrikan laki. Mutta laki ei paljon auta, jos sitä ei noudateta.
Kasvava viinimaa
• Etelä-Afrikka on maailman 8. suurin viinimaa.
• 90 prosenttia eteläafrikkalaisesta viinistä on niin sanottua bulkkiviiniä, joka pullotetaan vasta tuontimaassa.
• Vuonna 2007 Etelä-Afrikka vei ulkomaille yli 300 miljoonaa litraa viiniä.
Vielä vuonna 1992 vienti oli 11 miljoonaa litraa.
• Vuonna 1997 voimaantullut laki antoi eläkeläisille ja työllistymättömille työntekijöille oikeuden maanomistajan tarjoamaan asuntoon ja pieneen tilkkuun maata. Laki ei kuitenkaan toimi käytännössä.
• Alkossa myydään L’Avenirin viinitilan Cabernet Sauvignonia.
Kuukausipalkkoja Etelä-Afrikassa
Maatilan työntekijä: 39–155 €
Tehdastyöntekijä: 155–311 €
Toimistotyöntekijä: 311–467 €
Opettaja, sairaanhoitaja tai poliisi: 467–623 €
Juristi, lääkäri tai toimitusjohtaja: 3 891–4 669 €
Tilaa Kuluttaja