Matkapuhelinvalmistajien yhteiskuntavastuu

Matkapuhelinvalmistajat kilpailevat kuumeisesti Aasian ja Afrikan kasvavista kännykkämarkkinoista. Peli kovenee, koska kännyköitä pitää tuottaa entistä halvemmalla. Nokia pärjäsi parhaiten

Matkapuhelinvalmistajien yhteiskuntavastuuta koskevat periaatteet näyttävät hyvältä paperilla. Kaikki viisi suurta puhelinvalmistajaa – Nokia, Motorola, Samsung, Sony Ericsson ja LG – tekevät töitä jättimäiseksi kasvaneen alan ympäristövaikutusten pienentämiseksi. Yritykset lupaavat pitää huolta myös työntekijöistään.

Tutkimme, kuinka suurimmat kännykkävalmistajat hoitavat yhteiskuntavastuunsa. Tutkimuksessa näkyi sama kuin monia muitakin aloja koskevissa tutkimuksissamme: sanat ovat vielä kaukana teoista. Sosiaalinen vastuu työntekijöiden hyvinvoinnista ei ulotu käytäntöön ja kehittyvien maiden tehtaille asti. Koko alalle on edelleen tyypillistä, että työntekijät, useimmiten nuoret naiset, tekevät alipalkattua työtä. Suojavarusteet ja niiden käytön opastus ovat puutteellisia, mikä vaarantaa työntekijöiden terveyden. Työntekijöillä teetetään pakollisia ylitöitä, eivätkä he saa järjestäytyä vapaasti.

Valmistajat eivät käytä ulkopuolista tahoa alihankkijoidensa toiminnan valvonnassa eivätkä anna julkisuuteen tietoja omista tarkastuskäynneistään. 

Motorola hävisi lapsityövoiman takia

Nokia menestyi tutkimuksessa parhaiten; sen yhteiskuntavastuuperiaatteet arvioitiin keskimääräistä paremmiksi. Toiseksi parhaaksi arvioitiin Samsung ja kolmanneksi Sony Ericsson, molemmat arvosanalla keskinkertainen. LG ja Motorola saivat E:n, ala-arvoisen.

Yhteiskuntavastuututkimus panee matkapuhelinvalmistajat paremmuusjärjestykseen sen mukaan, millaisia periaateohjelmia ja ohjesääntöjä niillä on.

Sitä, miten periaatteet toteutuvat käytännössä, selvitettiin haastattelemalla tehtaiden työntekijöitä. Haastatteluissa saadut tulokset vaikuttivat vain Motorolan tuloksiin. Työntekijöiden haastatteluissa näet paljastui, että yksi Motorolan kiinalaisista tavarantoimittajista käytti lapsityövoimaa.

Kiinalainen tehdas oli palkannut 200 alle 16-vuotiasta lasta elektroniikka-alan töihin. Lapset kertoivat joutuvansa tekemään normaalisesongin aikaankin 13-tuntisia työpäiviä seitsemänä päivänä viikossa, kuukauden yhtäjaksoisesti. Tehdas velvoitti heidät tekemään puolitoista tuntia päivässä palkatonta työtä heikon tuottavuuden kompensoimiseksi.

Tutkimuksessa lapsityövoiman käyttö katsottiin niin suureksi rikkomukseksi, että yrityksen sosiaalisen vastuun arvosana pudotettiin ala-arvoiseen, mikä alensi myös kokonaisarvosanaa. 

Ongelmia Nokiankin tehtaalla

Thaimaalainen Namiki-niminen tehdas valmistaa Nokialle puhelinten pieniä sähkömoottoreita. Työntekijät saattavat altistua hitsaus- ja juotostöissä vaarallisille kemikaaleille. Työntekijät kertoivat, että he joutuvat hankkimaan suojanaamarit ja muut suojavarusteet itse, koska tehtaan johto pyrkii pienentämään tuotannon kustannuksia. Suojavarusteiden sijaan tehdas jakaa työntekijöille päivittäin maitoannoksen, koska se väittää maidon puhdistavan kehon kemikaaleista.

Vuonna 2005 useita työntekijöitä sairastui. Sairaalassa heidän kehostaan löytyi vaarallisia pitoisuuksia lyijyä. Työntekijöille oli kuitenkin kerrottu, että juotoksessa käytetty aine ei ole vaarallista.

Työntekijät valittivat haastatteluissa myös siitä, ettei heitä päästetä vessaan. Jotkut olivat saaneet virtsarakontulehduksen pitkän pidättämisen takia.

Intiassa, Nokian omalla tehtaalla, työpäiviä saatetaan venyttää 12-tuntisiksi. Työntekijöitä palkattaessa heille kerrottiin, etteivät he saa osallistua ammattiyhdistystoimintaan. Bruttopalkka, 80 dollaria kuussa, on suurempi kuin alueen minimipalkka mutta se ei silti riitä kattamaan elinkustannuksia. 

Kännyköitä tuotettava entistä halvemmalla

Matkapuhelinala on kasvanut 2000-luvun alkuvuosina huimaa, yli 20 prosentin vuosivauhtia. Kolme neljännestä maailman matkapuhelinmarkkinoista on Nokian, Motorolan, Sony Ericssonin, Samsungin ja LG:n hallussa. Viisikon tuotot eivät kuitenkaan ole kasvaneet samaa vauhtia myynnin kanssa, sillä puhelinten hinnat ovat laskeneet.

Länsimaissa kuluttajat ostavat uuden puhelimen keskimäärin kahden vuoden välein. Etenkin kalliimpien äly- ja monitoimipuhelinten myynti lisääntyy. Lännen markkinoilla matkapuhelinten kauppa on kaiken kaikkiaan hidastunut.

Kiinassa ja Intiassa matkapuhelinten myynti sen sijaan kasvaa räjähdysmäisesti. Jo puolet viime vuonna myydyistä matkapuhelimista meni kehittyvien maiden markkinoille.

Matkapuhelinvalmistajat käyvät kovaa kilpailua Aasian ja myös Afrikan avautuvista matkapuhelinmarkkinoista. Kännyköitä pitää tuottaa entistä halvemmalla, jos mielii pärjätä uusilla markkinoilla. 

Paineita ulkoistamiseen

Matkapuhelinteollisuudelle on ollut tyypillistä se, että tuotannosta on ulkoistettu verrattain pieni osa, vuonna 2005 keskimäärin kolmannes. Nykyisessä kilpailutilanteessa valmistajat pyrkivät kaikin keinoin alentamaan tuotantokustannuksiaan ja tekemään tuotannostaan entistä joustavampaa. Paineet tuotannon ulkoistamiseen ovat kovat.

Tämä asettaa matkapuhelinvalmistajien yhteiskuntavastuulle uusia haasteita. Matkapuhelinten valmistajat siirtävät yhä useammin tuotantoaan maihin, joissa palkkakustannukset ovat pienet ja työja ympäristölainsäädäntö kaukana länsimaisesta tasosta. Kehittyvien maiden hallitukset houkuttelevat ulkomaisia tehtaita maahansa myöntämällä tehtaille verohelpotuksia.

Matkapuhelinvalmistajien eettiset ohjeistukset ja ohjeiden valvonta eivät nykyisessäkään tilanteessa välity läheskään aina edes valmistajan omalle alihankkijalle. Tuotannon valvonta vaikeutuu entisestään, kun tuotantoketju pitenee – alihankkija käyttää omia alihankkijoita, jolla puolestaan on omia alihankkijoita ja tavarantoimittajia.

Työntekijöiden oikeuksia rikotaan yleisesti eniten juuri tuotantoketjun alkupäässä. 

Parhaat työolot Filippiineillä

Tutkimuksessa kävi ilmi, että matkapuhelintehtaiden tuotanto-olot vaihtelevat maittain. Huonoimmat työolot on kiinalaisilla matkapuhelinten komponentteja valmistavilla tehtailla: työntekijät joutuvat tekemään töitä vaarallisten kemikaalien kanssa ilman kunnollisia suojavarusteita.

Työntekijöille maksetaan alueen minimipalkkaa pienempää palkkaa. Pakollisten ja palkattomien ylitöiden teettäminen on yleistä. Neljästä tutkitusta tehtaasta yhdessä käytettiin lapsityövoimaa.

Parhaat, kansainväliset työnormit tyydyttävästi täyttävät työskentelyolot ovat Filippiineillä. Thaimaan ja Intian tehtaiden tuotanto-olot sijoittuvat tutkimuksen mukaan kiinalaisten ja filippiiniläisten tehtaiden väliin. Intiassa ja Thaimaassa ongelmia on erityisesti järjestäytymisvapauden ja pienten palkkojen kanssa. 

Kiinassa eniten tuotantoa – ja huonoimmat työolot

Kiina on maailman suurin matkapuhelinten valmistajamaa. Vuonna 2004 joka kolmas matkapuhelin valmistettiin Kiinassa. Jos ennusteet pitävät paikkansa, vuosikymmenen lopulla kolme puhelinta neljästä tulee Kiinasta.

Reilusti yli puolet Kiinassa valmistetuista puhelimista menee Nokialle ja Motorolalle. Intia lähti mukaan matkapuhelinten valmistuskilpaan vasta pari vuotta sitten, kun Nokia ja Elcoteq rakensivat tehtaat Intiaan.

Matkapuhelinten valmistus on käsityö-ja naisvaltainen teollisuudenala. Intiassa tehdyn puhelimen valmistuskustannuksista 1–2 prosenttia menee palkkakustannuksiin.

Se, että puhelinvalmistajat siirtävät tuotantoaan yhä enemmän Aasian halpatuotantomaissa sijaitseville sopimusvalmistajille, ei lupaa hyvää kännykkätehtaiden työntekijöille ja heidän oikeuksilleen saada toimeentuloon riittävää palkkaa. LG, joka on ulkoistanut tuotantoaan eniten, arvioi, että ulkoistetussa tuotannossa palkkakustannusten osuus on vain puoli prosenttia puhelimen kokonaiskustannuksista. 

Ympäristövaikutuksetkin kohdistuvat kehitysmaihin

Matkapuhelinteollisuudesta on kasvanut jättiläinen, ja jättiläinen jättää väistämättä suuria jalanjälkiä. Suurimmat jäljet mobiiliala jättää kehitysmaihin.

Puhelinten valmistuksessa on käytetty ja käytetään edelleen myrkyllisiä ja muuten terveydelle vaarallisia aineita. Kesäkuussa 2006 voimaan tullut RoHS-direktiivi rajoitti kuuden vaarallisen kemikaalin käyttöä Euroopassa myytävissä matkapuhelimissa. Matkapuhelimet saavat silti edelleen sisältää muun muassa lyijyä ja bromattuja palonestoaineita. Kaikki valmistajat valvovat vaarallisten aineiden käyttöä tiukemmin kuin RoHS-direktiivi edellyttää.

Matkapuhelimen koko elinkaaren aikaisista ympäristövaikutuksista valtaosa, 60–90 prosenttia tulee tuotannosta. Tutkimuksen mukaan matkapuhelinvalmistajien pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota erityisesti elektroniikkakomponenttien ja LCD-näyttöjen valmistukseen.

Vanhoista matkapuhelimista syntyy kuitenkin myös jätettä. Yksin Euroopassa vaihdetaan vuosittain yli 105 miljoonaa puhelinta uuteen.

Euroopasta salakuljetetaan elektroniikkajätettä esimerkiksi Kiinaan ja Intiaan jatkokäsittelyä varten. Intiassa kymmenettuhannet työntekijät, myös lapset, lajittelevat ja kierrättävät jätettä kotonaan tai pienissä yrityksissä, joissa työturvallisuus- ja ympäristöasiat on koko lailla laiminlyöty. Palkakseen he saavat noin dollarin päivässä.

Miksi yhteys alihankkijoihin pätkii, Nokia?

Suurten kännykkävalmistajien käyttämien alihankkijoiden tehtailla toiminta on usein kaukana vastuullisesta. Vaikka Nokia pärjäsi tutkituista yrityksistä parhaiten, on silläkin paljon petrattavaa.

Tutkimuksessa havaittiin epäkohtia kahdella Thaimaassa sijaitsevalla ja yhdellä Intiassa sijaitsevalla tehtaalla. Nokia tutki tapaukset itse raportin ilmestyttyä. Nokia kiistää suurimman osan raportissa esitetyistä väitteistä.

– Raportissa oli joitakin selviä virheitä, kuten esimerkiksi väitteet siitä, että Nokian tavarantoimittajan, Namikin tehtaan työntekijät olisivat saaneet lyijymyrkytyksen.

Olemme varmoja siitä, että Nokian tuotteet ovat olleet lyijyttömiä vuoden 2005 alusta alkaen. Tehdas valmistaa tuotteita myös muille valmistajille, emmekä voi tietää, mitä toisella tuotantolinjalla tapahtuu, sanoo viestintäpäällikkö Päivyt Tallqvist Nokian viestinnästä.

Toisin kuin tutkimuksessa haastatellut työntekijät totesivat, Nokian mukaan tehdas tarjoaa Namikin työntekijöille suojavarusteet ilmaiseksi. Nokia ei myöskään löytänyt näyttöä vessassakäyntirajoituksista mutta vaati alihankkijaansa vielä tekemään työntekijöille selväksi, että rajoituksia ei ole.

Nokian ja tutkijoiden näkemykset eroavatmyös siinä, miten asiat on hoidettu muilla tutkituilla tehtailla. Esimerkiksi Intian-tehtaan oloja Nokia kommentoi siten, että 12-tuntista työvuoroa on kyllä harkittu, mutta pitkää vuoroa tekevät työskentelisivät vain neljänä päivänä viikossa.

Nokia sanoo, että ylitöiden tekeminen on tehtaalla vapaaehtoista eikä yritys ole hakenut tehtaalleen Intian lainsäädännön mahdollistamaa niin sanottua “public utility” -statusta, mikä olisi mahdollistanut pakolliset ylityöt.

Tutkijoiden ja Nokian näkemyserot ihmetyttävät Nokiaa.

– Tutkimusmetodologiamme on kansainvälisen, työoloja arvioivan SA 8000 -standardin hengen mukainen. Koulutetut auditoijamme haastattelevat yrityksen edustajia ja työntekijöitä erikseen sekä tekevät paikan päällä omia havaintoja.

Olemme verranneet omaa menetelmäämme hyviin käytäntöihin, emmekä ole havainneet vajavaisuuksia, sanoo Nokian yhteiskuntavastuuasioiden johtaja Anne Klemetti.

Klemetin mukaan kaikessa toiminnassa on kuitenkin aina parannettavaa. – On hyvä, että tärkeistä asioista keskustellaan.

Toivoisimme kuitenkin, että keskustelu perustuisi tosiasioihin. Tutkimuksen tehneen organisaation mukaan tarkastuskäynnit ja tutkimukset ovat luotettavimpia silloin, kun ulkopuolinen, puolueeton järjestö haastattelee työntekijöitä ilman yrityksen edustajanläsnäoloa, ja kun mukana on työntekijöiden paikallinen järjestö.

Miksi Nokia ei käytä puolueetonta tarkastajaa?

– Työolojen valvominen on kaikissa maissa viranomaistehtävä. Haluamme kuitenkin myös itse olla tarkastamassa alihankkijoidemme toiminnan. Toisinaan käytämme myös auditointiyrityksiä, mutta emme halua ulkoistaa tätä toimintaa kokonaan ulkopuoliselle yritykselle, Päivyt Tallqvist sanoo.

Miksi ette? Eikö puolueettoman tarkastajan käyttö parantaisi Nokian toiminnan uskottavuutta?

– Työlainsäädännön toteutumisen valvonta on viranomaistehtävä kaikissa maissa.

Palkkakustannukset muodostavat pienen osan matkapuhelimen valmistuksen kustannuksista.

Moni olisi valmis maksamaan kännykästään muutaman euron enemmän, jos saisi varmuuden siitä, että raha käytetään palkkojen ja työolojen parantamiseen.

Aiotteko korjata palkkausta koskevia epäkohtia?

– Edellytämme, että alihankkijamme noudattavat kunkin maan lainsäädäntöä palkkauksen suhteen.

Nokian yksityiskohtainen vastaus väitettyihin epäkohtiin löytyy Nokian nettisivuilta osoitteesta www.nokia.com/corporate_responsibility.

 
Eettisen kännykänkäytön ohjeet

• Kun ostat uuden puhelimen, panosta laatuun. Yritä valita puhelin, joka on tehty kestämään, äläkä anna muodin ja mainosten vaikuttaa kännykkäsi käyttöikään. Valitse energiaa säästävä tuote.

 • Pidä puhelimestasi hyvä huoli ja käytä sitä niin pitkään kuin mahdollista. Matkapuhelimen keskimääräinen käyttöikä oli vielä muutama vuosi sitten neljä vuotta, nyt enää alle kaksi vuotta.

• Noudata valmistajan ohjeita akun lataamisesta. Ota laturin töpseli pois seinästä latauksen jälkeen.

• Jos luovut toimivasta kännykästä, muista huolehtia siitä, että joku muu voi vielä käyttää sitä. Lahjoita puhelin sitä tarvitsevalle tai jätä se liikkeeseen ostettuasi uuden puhelimen.

• Älä heitä vanhaa matkapuhelinta roskiin. Kännykän valmistuksessa tarvitaan yli sataa erilaista ainetta, esimerkiksi hopeaa, sinkkiä, nikkeliä, alumiinia, lyijyä ja kultaa. Kierrättämällä materiaaleista voidaan hyödyntää jopa 90 prosenttia.

PAINOARVOT

Avoimuus......................................... 10%
Ympäristövastuu........................... 40%
Sosiaalinen vastuu........................ 50%

 
NÄIN TUTKIMUS TEHTIIN

Tutkimuksessa olivat mukana maailman johtavat valmistajat eli LG, Motorola, Nokia, Samsung ja Sony Ericsson.

Tutkimus perustuu kirjalliseen materiaaliin pohjautuvaan taustaselvitykseen, valmistajille lähetettyyn kyselylomakkeeseen sekä työntekijöiden haastatteluihin.

Avoimuus-arvosana kertoo siitä, miten avoimesti valmistaja kertoi yhteiskuntavastuuasioiden hoitamisesta oma-aloitteisesti ja miten halukkaasti se teki yhteistyötä tutkijoiden kanssa.

Ympäristövastuu-arvosana kertoo siitä, miten hyvin valmistajat koettavat vähentää tuotannon ympäristövaikutuksia, miten valmistajat kertovat vähentävänsä puhelimen ja laturin energiankulutusta, miten laajalti valmistajat soveltavat vaarallisten aineiden käyttöä ja laitteiden kierrätystä sääteleviä direktiivejä sekä miten ne varmistavat ympäristöohjeidensa täytäntöönpanon tuotantolaitoksissa.

Sosiaalinen vastuu -arvosana kuvaa sitä, millaisia työoloja koskevia vaatimuksia valmistaja asettaa tuotantoketjunsa tavarantoimittajille, noudattavatko asetetut vaatimukset kansainvälisen työjärjestön ILOn standardeja ja sitä, miten yritys kertoo valvovansa ohjeidensa noudattamista tuotantolaitoksissa.

Tutkimuksessa haastateltiin lisäksi tehtaiden työntekijöitä. Haastattelut tekivät paikalliset kansalaisjärjestöjen edustajat, jotka haastattelivat 203:a työntekijää 14 tehtaassa Intiassa, Filippiineillä, Thaimaassa ja Kiinassa. Nämä tehtaat eivät edusta kaikkia valmistajia ja niiden tuotantoa tasapuolisesti, minkä vuoksi tehdasolojen arvioinnit eivät ole vaikuttaneet työoloja kuvaavaan arvosanaan. Lapsityövoiman käyttö kuitenkin katsottiin niin vakavaksi asiaksi, että se pudotti yhden yrityksen arvosanaa.

A=Erittäin hyvä
B=Hyvä
C=Tyydyttävä
D=Välttävä
E=Huono