Kuluttaja 3/2007

Suuret tietokonevalmistajat lupaavat pitää huolta tuotantoketjunsa työntekijöistä. Käytännössä lupausten ja tehtaiden arkipäivän välillä on suuri kuilu.

Kansainväliset tietokonejätit työllistävät satojatuhansia ihmisiä Aasiassa sijaitsevilla elektroniikkatehtailla. Yhteiskunnallisen vastuun kantaminen on alkanut kiinnostaa yrityksiä: Acer, Apple, Dell, Fujitsu Siemens Computers, Hewlett– Packard, Packard Bell, Sony ja Toshiba ovat viime vuosina luoneet itselleen ympäristöä ja työolosuhteita koskevia ohjesääntöjä.

Teettämämme tutkimus kuitenkin paljastaa, että yhteiskuntavastuuohjelmien ja tehtaissa vallitsevien työolojen välillä on räikeä ristiriita. Yritysten työolosuhteita koskevat menettelytapaohjeet noudattavat yleensä Kansainvälisen työjärjestön ILO:n suosituksia. Ongelma on, että tietokonevalmistajat eivät valvo systemaattisesti sitä, että niiden käyttämät alihankkijat noudattavat ohjeita.

Yritykset käyttävät yhteisiä alihankkijoita. Tutkijoiden mukaan valmistajien pitäisikin tehdä yhteistyötä työskentelyolojen parantamiseksi. Niiden tulisi kehittää yhdessä alihankkijoiden koulutusta ja valvontaa. Samoin yhteistyötä paikallisten tutkimuslaitosten ja ammattijärjestöjen kanssa pitäisi lisätä nykyisestä.

HP, Fujitsu Siemens ja Dell etiikan edelläkävijöitä

Jotkut yritykset pyrkivät edistämään yhteiskunnallista vastuutaan enemmän kuin toiset. Eniten näyttöä vastuullisesta toiminnasta on Hewlett–Packardilla, Fujitsu Siemens Computersilla ja Dellillä. Huonoimmin asiansa hoitavat tutkimuksen mukaan Toshiba, Acer ja Packard Bell. Ne eivät edes vastanneet kyselyyn, joka niille lähetettiin tutkimuksen yhteydessä. Toshiba ei myöskään vastannut tutkijoiden pyyntöön tarkistaa yrityksestä kootut tiedot.

Useimmat tietokonevalmistajat kertovat vaativansa alihankkijoita maksamaan työntekijöilleen vähintään paikallista minimipalkkaa. Acerilla ja Packard Bellillä ei kuitenkaan ole alihankkijoilleen minkäänlaisia työoloja koskevia ohjesääntöjä. Hewlett–Packardin ja Applen työoloja koskevat ohjesäännöt ovat parhaiten ILO:n linjoilla.

Apple, Dell, Fujitsu Siemens, Hewlett–Packard ja Sony sanovat valvovansa, miten alihankkijat noudattavat yrityksen ohjeita. Kuitenkin vain HP tarjoaa tietoa sisäisistä tarkastuksista ja niiden perusteella tehdyistä parannuksista. Erityisesti Apple saa miinusta avoimuuden puutteesta tarkastuksissa.

Alihankkijoiden ekotekoja valvotaan

Kaikki tietokonevalmistajat hoitavat ympäristövastuunsa paremmin kuin sosiaaliseen vastuuseen liittyvät asiat. Acer ja Dell vaativat alihankkijoiltaankin sertifioitua ympäristöjärjestelmää, Hewlett–Packard ja Toshiba suosittelevat sellaista. Valmistajat myös valvovat alihankkijoiltaan vaatimiensa ekotekojen toteutumista.

Packard Belliä lukuun ottamatta kaikki valmistajat tarjoavat tietoa ympäristöpolitiikastaan. Valmistajilla on erilaisia ekoohjelmia, joiden avulla ne pyrkivät pienentämään tietokoneiden energiankulutusta, vähentämään turhan materiaalin ja vaarallisten aineiden käyttöä sekä kierrättämään käytöstä poistetut laitteet.

Kaikki suuret tietokonevalmistajat kertovat rajoittavansa vaarallisten aineiden käyttöä EU:n RoHS-direktiivin mukaisesti.

Huikeasti ylitöitä

Siinä, miten vastuullisesti eri firmat käytännössä toimivat Aasiassa sijaitsevilla elektroniikkatehtailla, ei tutkimuksen mukaan ole paljon eroa. Tutkijat haastattelivat 24:n Kiinassa, Filippiineillä ja Thaimaassa sijaitsevan tehtaan työntekijöitä sekä muita tehtaiden toimintaa tuntevia henkilöitä.

Sellaisissa kiinalaisissa tuotantolaitoksissa, joissa valmistetaan komponentteja Fujitsu Siemensille, Toshiballe tai Packard Bellille, ei vierailtu. Niissä kiinalaistehtaissa, jotka toimivat yhteistyössä HP:n, Dellin, Sonyn ja Acerin kanssa, on selvästi korjattavaa.

Pakollisen ylityön teettäminen on aasialaisilla elektroniikkatehtailla tavallista. Puolessa tutkituista Filippiinien ja Thaimaan tehtaista työntekijä voi joutua tekemään jopa 84 tunnin työviikkoa. Thaimaalainen tehdastyöläinen saa yleensä lakisääteisen korvauksen tekemistään ylitöistä, filippiiniläinen ei läheskään aina. Tutkituissa kiinalaisissakin tehtaissa tehtiin ylitöitä säännöllisesti, mutta ei yhtä paljon.

Haastatellut tehdastyöläiset kertoivat, että joissakin tehtaissa ylitöitä tekeviä työläisiä pidetään hereillä kovan musiikin ja taukojumpan avulla. 

Vaarallisia kemikaaleja ja järjestäytymisen rajoittamista

Tietokoneiden komponentteja valmistavat työntekijät altistuvat vaarallisille kemikaaleille. Filippiiniläistehtaissa ei yleensä ole riittäviä ohjeita tai turvavarustusta. Yhdeksästä thaimaalaistehtaasta seitsemän tarjoaa työntekijöille suojavarusteita, mutta vain kaksi opastaa, miten niitä käytetään ja miksi. Joidenkin tehtaiden työntekijöiden verinäytteistä on löytynyt lyijyä ja muita kemikaaleja. Kiinalaisten tehtaiden työturvallisuudesta tutkijat eivät saaneet tietoa.

Kolme tutkimuksen kuudesta kiinalaistehtaasta ei maksa edes lakisääteistä minimipalkkaa.

Filippiineillä ja Thaimaassa sijaitsevat tehtaat maksavat yleensä vähintään paikallista minimipalkkaa, mutta työntekijöiden mukaan se ei riitä perheen elättämiseen ilman säännöllisiä ylitöitä.

Filippiineillä kuusi tehdasta yhdeksästä rajoittaa työntekijöiden järjestäytymisvapautta, Thaimaassa puolet tehtaanomistajista ei katso hyvällä ay-toimintaa. Kiinassa järjestäytymisvapautta rajoitetaan lailla.

Lapsityövoiman käytöstä tutkituissa tehtaissa ei löytynyt näyttöä. 

HP on mallioppilas – teoriassa

Hewlett–Packard sai tutkimuksessa kokonaisarvosanaksi B:n eli hyvän ja erityistä kiitosta toimintansa avoimuudesta. Yritys on tutkijoiden mukaan selvästi alan edelläkävijä yhteiskuntavastuukysymyksissä.

HP on yksi maailman suurimmista tietotekniikkayrityksistä. Se työllistää noin 150 000 ihmistä melkein tuhannessa tehtaassa yli 170 maassa. Yli 80 prosenttia HP:n tuotteista tulee Kiinasta.

HP oli ensimmäisiä tietotekniikka-alan firmoja, jotka alkoivat 2000-luvun alussa luoda sosiaalisesti vastuullisen yritystoiminnan ohjesääntöjä. HP:n kehittämä Elektroniikkateollisuuden ohjesäännöstö noudattelee ILO:n standardeja.

Oman ilmoituksensa mukaan HP vaatii nykyisin kuuttasataa alihankkijaansa sitoutumaan yrityksen eettisen toiminnan ohjesääntöihin. Sitoutumisvelvollisuus on tarkoitus myöhemmin ulottaa myös alihankkijoiden käyttämiin yhteistyökumppaneihin.

HP kertoo valvovansa erityisesti niitä tehtaita, joiden voidaan epäillä rikkoneen ohjesääntöjä. Tähän mennessä HP on kertomansa mukaan tehnyt tarkastuksia noin 250 tehtaalla Kiinassa, muualla Aasiassa, Keski-Euroopassa ja Etelä-Amerikassa.

Tutkimuksessa tehtyjen haastattelujen valossa Hewlett–Packardin toiminta ei kuitenkaan näytä yhtä eettiseltä kuin mitä kirjalliset lähteet antavat ymmärtää. Sen toiminnassa Aasiassa on samoja ongelmia kuin muidenkin tietokonevalmistajien.

Useiden HP:lle komponentteja toimittavien tehtaiden työntekijät kertoivat, että työstä saatava palkka ei riitä elämiseen. Työntekijöiden syrjintä oli tehtailla tavallista. Kukaan haastatelluista työntekijöistä ei ollut kuullut HP:n kehittämistä eettisen toiminnan ohjesäännöistä.

VALMISTUSMAA: MIKÄ LIE

Yksittäisen tietokoneen alkuperää on mahdoton jäljittää. Tietokoneen osat on valmistettu eri puolilla maailmaa. Emolevy on voitu valmistaa kiinalaisessa tehtaassa, muistipiirien ja prosessoreiden sirut ehkä Yhdysvalloissa, levyasemat, näyttö, näppäimet ja hiiri vaikka Taiwanissa, akku Filippiineillä, cd- tai dvd-asema Thaimaassa, USB-liittimet ja ulkoiset kovalevyt Malesiassa.

Tietokoneen valmistajat kilpailuttavat komponenttien valmistajia ja tilaavat tarvitsemansa osat tarjouskilpailun voittaneelta alihankkijalta. Yksi lihankkija voi siis valmistaa samoja tuotteita kilpaileville tietokonevalmistajille. Yhden tuotteen päälle lyödään ensimmäisen tietokonejätin nimi, toisen samanlaisen tuotteen päälle toisen, ja molemmat valmistajat voivat myydä tuotteen omanaan.

Koska valmiiden tietokoneiden rahtaaminen maapallon toiselle puolelle on kallista, tietokonevalmistajat kokoavat tietokoneet yleensä jossakin myyntipaikkaa lähempänä sijaitsevassa halpatyövoiman maassa, esimerkiksi Irlannissa tai Meksikossa.

Laki ei velvoita tietokonevalmistajia ilmoittamaan koneen alkuperämaata tai kokoamispaikkaa. 

Ympäristö kiinnostaa enemmän Ruotsissa

Suomessa kiinnostusta yritysten ympäristöasioita kohtaan on vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Tässä yksi esimerkki: Fujitsu-Siemens Computers myy Ruotsissa ja Tanskassa tietokoneita, joille on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. Vastaavia tietokonemalleja on myynnissä Suomenkin markkinoilla, mutta valmistaja ei ole maksanut merkin käyttöoikeudesta Suomessa, eikä merkkiä näin ollen täällä käytetä.

– Ympäristötietoisuus on edennyt Suomessa hitaammin kuin Ruotsissa. Toisaalta ympäristömerkki ei ole ainoa autuaaksi tekevä ratkaisu. Olemme Suomessa mukana ympäristöselosteohjelmassa, sanoo tuotepäällikkö Sakari Hietala Fujitsu-Siemens Computers Oy:stä.

Kitsaus kostautuu tehtaalla

Yksittäisen tietokoneenostajan on vaikea vaikuttaa suuren amerikkalaisen tietokonejätin toiminnan eettisyyteen. Jotain pystyy silti tekemään. Maailman parantamisen voi aloittaa peilin edestä.

– Asiakkaan on turha vaatia yrityksiltä yhteiskuntavastuullista toimintaa, jos hinta on ainoa asia, jonka perusteella ostopäätös tehdään. Kun asiakas vaatii halpaa tietokonetta, asiakkaasta alkanut ahneuden ketju jatkuu kaupan kautta Aasian alihankintatehtaille asti, sanoo tietokirjailija ja tietotekniikka- alan asiantuntija Petteri Järvinen.

Eettinen teko saattaa olla jo se, että miettii, tarvitseeko ylipäätään uutta tietokonetta vai riittävätkö vanhan koneen tehot.

NÄIN TUTKIMUS TEHTIIN

Eurooppalaisten kuluttajaorganisaatioiden teettämässä tutkimuksessa oli mukana kahdeksan suurta tietokonevalmistajaa: Acer, Apple, Dell, Fujitsu-Siemens Computers, Hewlett–Packard, Packard Bell, Sony ja Toshiba.

Yrityksistä kerättiin tietoa niille lähetetyllä kyselylomakkeella. Lisäksi analysoitiin yritysten vuosikertomuksia ja internetsivuja.

Sosiaalista vastuuta arvioitiin seuraavin perustein: onko yrityksellä omat eettisen toiminnan ohjesäännöt (Code of Conduct), noudattavatko ohjesäännöt Kansainvälisen työjärjestön ILO:n standardeja, miten ohjesääntöjen noudattamista valvotaan tehtailla, kertooko yritys valvontakäyntiensä tuloksista sekä miten muut asianosaiset, esimerkiksi paikalliset ammattiyhdistykset, ovat mukana toiminnassa.

Ympäristövastuun arvostelu perustuu seuraaviin seikkoihin: onko yrityksellä oma ympäristöohjelma, miten yritys on pannut täytäntöön RoHS-direktiivin vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa, millaisia ympäristövaatimuksia valmistaja asettaa alihankkijoilleen, vaatiiko yritys alihankkijoiltaan sertifioitua ympäristöjohtamisjärjestelmää sekä miten yritys valvoo ympäristövaatimusten noudattamista tehtailla. Lisäksi selvitettiin, noudattaako yritys WEEE-direktiiviä, joka käsittelee sähkö- ja elektroniikkaromun kierrätystä ja onko pakkauksessa tai käyttöohjeessa tietoa tuotteiden hävittämisestä.

Avoimuus-arvosana perustuu siihen, miten avoimesti yritys antaa tietoa siitä, missä maissa komponentit valmistetaan ja laitteet kootaan sekä miten avoimesti yritys kertoo sopimusvalmistajistaan ja alihankkijoistaan.

Vastausten varmentamiseksi yrityksiä pyydettiin liittämään kyselylomakkeeseen asiaankuuluvia asiakirjoja, sertifikaatteja ja kannanottoja.

Olosuhteet tehtaissa -osiossa tutkijat haastattelivat yli sataa työntekijää 24 elektroniikkatehtaalla, joissa valmistetaan tietokoneen komponentteja eri tietokonevalmistajille. Tehtaista kuusi sijaitsee Kiinassa,

yhdeksän Filippiineillä ja yhdeksän Thaimaassa. Osa haastatteluista käytiin henkilökohtaisesti, osa oli ryhmäkeskusteluja. Haastattelut tehtiin aina tehtaan ulkopuolella ja haastattelutilanne pyrittiin luomaan

sellaiseksi, että työntekijät pystyivät vastaamaan kysymyksiin avoimesti ja turvallisin mielin. Lisäksi tutkijat haastattelivat paikallisia ammattiyhdistysten tai ihmisoikeusjärjestöjen edustajia ja tehtaiden johtajia.

Eri maissa tehtyjen tutkimusten arviointikriteerit olivat seuraavat: onko työntekijöillä järjestäytymisvapaus, käytetäänkö tehtaalla lapsityövoimaa, millaista palkkaa työntekijöille maksetaan, miten työntekijöillä teetetään ylitöitä, miten paljon tehdas huolehtii työntekijöiden työterveydestä ja -turvallisuudesta, syrjitäänkö työntekijöitä ja kohdellaanko työntekijöitä muuten asiallisesti.

Yhteistyö-arvosana perustuu siihen, vastasiko yritys kyselyyn ja kommentoiko yritys sille lähetettyjä yritystä koskevia tutkimustietoja.

PAINOARVOT

Toimintaperiaatteet......................40 %
 –Sosiaalinen vastuu.........................50 %
 – Ympäristövastuu.............................30 %
 – Avoimuus...........................................20 %
Olosuhteet tehtaissa.....................40 %
Yhteistyö.......................................20 %

A=Erittäin hyvä
B=Hyvä
C=Tyydyttävä
D=Välttävä
E=Huono
– =  Tieto puuttuu