Reilun kaupan kahvin suosion kasvu on saanut myös suuret kahviyhtiöt kiinnostumaan kahvin eettisestä sertifioinnista. Toistaiseksi kuitenkin vain pieni osa raakakahvista tulee sertifioiduilta viljelmiltä.
Kahvin viljelyyn liittyy monia ympäristöhaittoja, kuten sademetsien tuhoutumista, vesien saastumista ja kemikaalien aiheuttamia terveyshaittoja. Sosiaalisista ongelmista suurin on kahvinviljelijöiden köyhyys: raakakahvista saatu hinta ei aina kata edes tuotantokustannuksia.
Erilaiset reilun kahvin sertifikaatit ovat keino valvoa kahvintuotannon ympäristölaatua ja kohentaa kahvinviljelijöiden asemaa. Suomessa tunnetaan parhaiten Reilun kaupan merkki, mutta maailmalla on muitakin sertifiointijärjestelmiä, kuten Utz Kapeh ja Rainforest Alliance. Jälkimmäinen tunnetaan Suomessa lähinnä Chiquitan banaaneista.
Eettisesti sertifioidun kahvin markkinaosuus on Euroopassa maasta riippuen vain 1--4 prosenttia, mutta sen merkitys kasvaa nopeasti.
Esimerkiksi maailman suurin kahviyhtiö Kraft on ennakoinut, että kymmenessä vuodessa suurin osa kahvista tuotetaan sertifioiduilla viljelmillä.
Nestlé ja Kesko kärjessä
Eurooppalaiset kuluttajajärjestöt selvittivät sekä yhtiöiden yhteiskuntavastuuta että niiden kahvimerkkejä. Kysely lähetettiin 33 kahviyhtiölle kahdeksassa EU-maassa. Vastauksia saatiin 16 yhtiöltä. Niiden joukossa oli maailman suurimpia yhtiötä: Kraft (Gevalia, Jacobs, Maxwell House), Nestlé (Nescafé) ja Sara Lee (Douve Egberts).
Yhtiöiden yhteiskuntavastuussa nousi kärkeen kaksi tuttua nimeä: Nestlé ja Kesko. Ne saivat keskiarvoa paremmat pisteet yleisestä aktiivisuudestaan yhteiskuntavastuukysymyksissä. Nestléllä ei ole omaa reilun kaupan kahvia, mutta se tekee yhteistyötä muun muassa Rainforest Alliancen kanssa.
Kesko oli ainoa kyselyyn vastannut suomalaisyhtiö. Keskoa ei kahvimerkkien osalta arvioitu lainkaan, koska se ei hanki raakakahvia itse, vaan ostaa sen Pauligilta. Kesko myy Pirkka-reilun kaupan kahvia.
Kysely lähetettiin myös kahdelle suomalaiselle paahtimolle, Meiralle ja Pauligille. Ne eivät kuitenkaan vastanneet tutkimukseen.
– Tutkimuksessa kysyttiin niin yksityiskohtaisia asioita kahvin tuotantomääristä, alkuperämaista ja kahvilaaduista, että kilpailijat olisivat niiden perusteella saaneet selville kahvisekoituksemme, sanoo Oy Gustav Paulig Ab:n toimitusjohtaja Pekka Pirinen.
Samaa sanoo Meira Oy:n toimitusjohtaja Seppo Sinervo.
Haasteena eettisten ohjeiden valvonta
Koska Pauligia ja Meiraa ei voitu tutkimuksessa arvioida, kysyimme kummastakin yhtiöstä, miten ne ovat hoitaneet sosiaalisen- ja ympäristövastuunsa.
Sekä Meiralla että Pauligilla on ostopolitiikkaa koskevat eettiset ohjeet, joissa on yleisiä periaatteita työelämän oikeuksista. Sen sijaan ympäristökriteerejä ohjeissa ei mainita.
Meira ostaa raakakahvin emoyhtiönsä, italialaisen Segafredo Zanettin Sveitsissä sijaitsevan hankintayhtiön kautta. Vain pieni osa kahvista on jäljitettävissä viljelmille asti.
– Reilun kaupan kahvin alkuperän tiedämme tarkasti. Sen lisäksi osa raakakahvista tulee emoyhtiömme omilta plantaaseilta Brasiliasta. Tiedämme, että siellä maksetaan minimipalkkaa parempia palkkoja ja yhtiö on rakentanut sinne kouluja ja myös sairaalan, Sinervo kertoo.
Pekka Pirisen mukaan Pauligin kahvin alkuperä voidaan jäljittää sataprosenttisesti maatasolle, 86-prosenttisesti osuuskunta- tai aluetasolle ja 36-prosenttisesti viljelijätasolle.
– Valvonta on haaste. Ostajamme kiertävät säännöllisesti eri maissa ja itsekin pyrin vuosittain käymään kahvitiloilla. Niitä on kuitenkin kymmeniä tuhansia, joten valvonta on maassa toimivan yhtiön vastuulla. Tunnemme kahvinviejät vuosien takaa ja he ovat kirjallisesti sitoutuneet toimintaperiaatteisiimme, Pirinen sanoo.