Eettinen pikamuoti - lähes mahdoton yhtälö

Arvatkaa, minkä vaateketjun vaatteet näyttävät olevan eettisesti puhtaimpia? Entä mitkä ketjut näyttävät hoitavan yhteiskuntavastuunsa huonosti? Vastaus voi yllättää.

Vaatekaupan on sanottu olevan yksi globaalin talouden menestystarinoista. Länsimaisille kuluttajille on tarjolla halpoja vaatteita ja tiheään vaihtuvia mallistoja. Suuret vaateketjut tahkoavat tulosta.

Menestystarina ei kuitenkaan takaa menestystä kaikille. Kalleimman hinnan pikamuodista maksavat vaatetehtaissa työtä tekevät naiset ja heidän perheensä. Pakistanissa halpojen vaatteiden ompelija saattaa tehdä töitä 17 sentin tuntipalkalla. On tavallista, että vaatetehtaan työntekijän työviikko venyy 80-tuntiseksi, joskus jopa yli 90-tuntiseksi. Vieläkin, vaikka asia on tiedostettu jo pitkään.

Tutkimme, kuinka paljon tutkimukseen valitut 12 vaateketjua panostavat tuotteidensa eettisyyteen. Tulos on se, että parhaitenkaan menestyneiden ketjujen vaatteita ei voi pitää oikeudenmukaisesti valmistettuina. Se vaatisi näet suurempaa ajattelutavan muutosta yrityksissä. Myös yksittäisen kuluttajan olisi hyvä miettiä vaateostoksiaan. Niin kauan kuin ostajat haluavat jokaiseen tilaisuuteen uuden, huippuhalvan vaatteen, yritysten motivaatio tilanteen muuttamiseen ei ole suuren suuri.

1990-luvulla kansalaisjärjestöt alkoivat painostaa suuria vaatefirmoja kuten Nikea ja Gapia ja saivat aikaan merkittäviä parannuksia. Silti joka kolmas yritys näyttäisi olevan vielä vuonna 2007 vailla kunnollisia eettisiä ohjeistoja.

Mango ja Vero Moda kiitettävän avoimia

Selvästi parhaiten tutkimuksessa menestyi halvoista vaatteistaan tunnettu Hennes & Mauritz. Toiseksi kiri Suomessa verrattain uusi tulokas, espanjalainen Mango. Laadukkaampina pidetyt merkit, Esprit, Benetton ja Kookai, näyttävät tutkimuksen mukaan hädin tuskin alkaneen kehittää yhteiskuntavastuutaan.

Mango ja Vero Moda saavat tutkijoilta erityiskiitosta siitä, miten avoimesti ne kertoivat alihankintatehtaistaan tutkijoille. Ympäristövastuun kantamisessa ovat kunnostautuneet etenkin H&M, Mango, Seppälä ja Zara.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että tutkimustulos perustuu siihen, mitä yritykset kertovat tekevänsä, jotta niiden vaatteet olisivat eettisesti puhtaampia. Tehtailla ei vierailtu. Hyvää osviittaa tutkimus kuitenkin antaa: on epätodennäköistä, että yritys, joka ei panosta etiikkaan edes paperilla, tekisi sitä myöskään käytännössä.

Julkinen paine pakotti H&M:n ryhdistäytymään

Euroopan suurin vaateketju Hennes & Mauritz on hyvä esimerkki siitä, että kuluttajien painostuksella ja julkisuudella voidaan saada aikaan muutoksia. H&M on ollut yli kymmenen vuotta kansalaisjärjestöjen kampanjoinnin ja kuluttajaboikottien kohteena. Yrityksellä on ollut aikaa kehittää toimintaansa eettisempään suuntaan.

Hennes & Mauritzin on julkisuudessa väitetty yrittäneen estää työntekijöiden järjestäytyminen Yhdysvalloissa. Yritystä ei ole kuitenkaan koskaan tuomittu työntekijöiden oikeuksien loukkaamisesta.

Yritys pyrkii rajoittamaan haitallisten kemikaalien käyttöä tuotteissaan. Sen sijaan geenimuunnellun puuvillan käytöstä H&M:lla ei ole olemassa periaatepäätöksiä.

H&M:n tavoite on käyttää tänä vuonna 1 000 tonnia luomupuuvillaa ja laajentaa ekomerkittyjen tuotteiden valikoimaa vauvanvaatteista muihinkin vaatteisiin.

H&M ei omista vaatteita valmistavia tehtaita vaan käyttää alihankkijoita. Eri puolilla maailmaa noin 700 000 ihmistä, valtaosa aasialaisia, tekee töitä H&M:lle vaatteita toimittavissa yrityksissä.

H&M julkaisee vuosittain ympäristöraportin ja yhteiskuntavastuuraportin. Tosin mitkään ulkopuoliset tahot eivät varmenna raportin sisältöä.

Etiikka ei kiinnosta Seppälän asiakkaita

Seppälä kilpailee H&M:n kanssa suomalaisten vaatteisiin käyttämistä euroista. Sen markkinaosuus on Suomessa vähän vajaat kymmenen prosenttia.

Seppälä noudattaa yhteiskuntavastuuasioissa emoyhtiönsä Stockmannin politiikkaa. Seppälällä on ohjelma haitallisten kemikaalien varalle, mutta listalta puuttuu muutamia keskeisiä kemikaaleja. Yrityksen ympäristöraportti ilmestyy osana Stockmannin vuosikertomusta. Raportissa ei mainita selkeitä ympäristötavoitteita eikä mikään riippumaton taho valvo raportin sisältöä.

Seppälä ei tarkista itse tehtaiden työoloja vaan tarkastukset tehdään eurooppalaisten kauppaketjujen laatiman BSCI-kriteeristön perusteella ja ainoastaan suurimpien tavarantoimittajien luona. Tarkastuksista kerrotaan tehtaille etukäteen, joten tehtaan johdolla on mahdollisuus valmistautua tarkastajien käynteihin. Kansainvälinen vaateteollisuuden työolojen parantamista ajava Clean Clothes Campaign on arvostellut BSCI-hanketta.

Seppälä ei kerro, keneen asiakkaan pitäisi ottaa yhteyttä, jos hän haluaa kysyä yrityksen yhteiskuntavastuusta. Viime vuonna ilmestyneessä Finnwatchin raportissa todetaan, että suomalaisyritykset eivät ole tottuneet vastaamaan kysymyksiin tuotteiden valmistusolosuhteista.

– Seppälään ja Stockmann-konserniin tulee vain noin kymmenen tuotteiden valmistusoloihin liittyvää kyselyä vuodessa sanoo Stockmannin tiedottaja Anna Bjarland.

Kyselyiden määrä ei ole juuri muuttunut viime vuosien aikana. 

Kantaaottava Benetton ei pärjännyt

Benetton on perinteisesti myynyt keskimääräistä kalliimpia muotivaatteita, mutta viime vuosina myös se on mennyt mukaan hintakilpailuun. Benetton tähtää Aasian markkinoille ja suunnittelee avaavansa Kiinassa 200 liikettä tämän ja ensi vuoden aikana.

Benetton on tullut tutuksi rankoista yhteiskunnallisista ja kantaaottavista mainoksistaan. Mutta mitä yritys kertoo omasta sosiaalisesta vastuustaan?

Tutkimuksen mukaan ei paljoakaan. Tutkimuksessa huonoimman arvosanan saivat ne yritykset, joilla ei ole julkisia toimintatapaohjeita, jotka selkeästi käsittelevät työntekijöiden oikeuksia. Benetton kuului tähän ryhmään.

Benetton kuittaa sitoutumisensa ympäristöasioihin parilla lauseella eettisissä ohjeissaan. Muuta tietoa ympäristöön liittyvistä toimista yrityksen kotisivuilta ei löydy.

Eettisissä ohjeissa on henkilöstöpolitiikkaa koskevia kannanottoja, jotka kieltävät työntekijöiden eriarvoisen kohtelun ja ilmaisevat, että Benetton on sitoutunut edistämään työturvallisuutta. Yrityksen kotisivuilla kerrotaan myös, mitkä yhteiskuntavastuuasioihin liittyvät sopimukset yritys on allekirjoittanut.

Pyysimme Benettonia kommentoimaan tutkimuksessa saamiaan heikkoja tuloksia.

– Internetsivuillamme on tavarantoimittajia koskevat eettiset ohjeet, vastaa Benettonin tiedottaja Valeria Costa Italiasta.

Ohjeissa Benetton velvoittaa alihankkijansa noudattamaan paikallisia lakeja. Lisäksi alihankkijat velvoitetaan noudattamaan ILO:n ohjeita silloin, kun ohjeet on sisällytetty paikalliseen lakiin.

Alihankkijoiden valvonnassa Benetton luottaa paikallisiin viranomaisiin.

Tutkijoiden mukaan tällainen sitoutuminen ei riitä nostamaan Benettonin pisteitä, sillä yrityksen ohjeet ovat liian yleiset ja riittämättömät. Ne eivät auta työntekijöitä maissa, joiden työsuojelulait suojaavat työntekijöitä heikosti. Joskus paikalliset lait jopa huonontavat työntekijöiden tilannetta kieltämällä ammattiyhdistystoiminnan.

Virtaviivaisella alalla ei ole aikaa etiikkaan

Vaateteollisuudessa on siirrytty pikamuodin aikakauteen. Viiden viime vuoden aikana vaatteiden valmistukseen käytetty aika on lyhentynyt kolmanneksella. Samalla vaatteiden hinnat ovat tulleet rytinällä alas.

Vaatteet kulkevat tehtaista myymälöihin entistä nopeammin. Uusi teknologia, niin kutsuttu viivakoodiskannaus, mahdollistaa sen, että myymälät voivat tilata uusia tuotteita valmistajilta vain muutamaa päivää ennen tuotteen loppumista. Alihankkija joustaa ja toimittaa tuotteen myymälään melkein yhtä nopeasti. Vaatetehtaan työntekijälle tavaran nopeutunut kierto tarkoittaa usein entistä pidempiä työpäiviä.

Myös internet on tehostanut vaatteiden tuotantoa. Vaateketjut kilpailuttavat alihankintatehtaita jättämällä nettihuutokauppaan ostotarjouksen. Tarjouksen voittaa se, joka pystyy pitämään kulunsa alhaisimpina ja myymään tuotteensa halvimmalla.

Maailmankaupan vapautuminenkin on alentanut vaatteiden hintoja. Maailman kauppajärjestön WTO:n sopimus, joka antoi ennen säädellä esimerkiksi tulleilla ja kiintiöillä, mistä maista vaatteita tuotiin, päättyi vuoden 2005 alussa. Kaupan esteiden purkaminen suosi maita, jotka pystyvät tuottamaan vaatteita halvimmalla. Siksi yhä useampi vaate valmistetaan Kiinassa.

Alihankintatehtaille tilanne on ristiriitainen, sillä samalla kun niitä vaaditaan tuottamaan vaatteita entistä halvemmalla ja nopeampaan tahtiin, niiden pitäisi parantaa työntekijöiden työoloja. Ristiriitaiset vaatimukset tekevät työolojen kehittämisen mahdottomaksi, vaikka tehdas haluaisikin tehdä jotain asian eteen.

Kestävällä kehityksellä on muitakin jarruja. Yksi niistä on vaateteollisuuteen pesiytyneet epäluotettavat tarkastus- eli auditointifirmat, jotka tekevät tehtaissa yhteiskuntavastuuasioita koskevia tarkastuksia.

Vaateketjut ostavat auditointipalveluja kaupallisilta yrityksiltä, joilla ei ole taitoa eikä tahtoa välittää todellista kuvaa tehtaan oloista. Tutkijoiden mukaan auditointipetokset ovat alalla yleisiä: dokumentteja väärennetään, tehtaat pitävät kaksoiskirjanpitoa ja tarkastajia viedään tutustumiskäynneille vain mallitehtaisiin. 

Koko vaateteollisuus tarvitsee syväpesua

Hyvä uutinen on se, että eettinen kuluttaminen kiinnostaa vaatteiden ostajia yhä enemmän. Esimerkiksi Britanniassa eettisten vaatteiden kysyntä kasvoi vuonna 2005 neljänneksellä. Eettisestä tuotannosta on tullut kilpailuvaltti.

Toinen hyvä uutinen on se, että nykytilanteen korjaaminen ei välttämättä maksa paljon. Vaatteen valmistuksen osuus tuotteen kokonaishinnasta on todella pieni. Jos vaatteiden valmistajille maksettaisiin nykyistä selvästi suurempia palkkiota, eivät kuluttajahinnat nousisi kuin muutaman prosentin.

Vaateteollisuutta auttaisi kestävämpään suuntaan myös se, että vaateketjut liittyisivät luotettaviin työolojen parantamista edistäviin järjestöihin, joissa yritykset, kansalaisjärjestöt ja ay-liikkeet pyrkivät yhdessä kehittämään alan toimintaa.

Haitaksi ei olisi sekään, että eri maiden hallitukset alkaisivat vaatia vaatefirmoilta entistä aktiivisempaa ja avoimempaa toimintaa yhteiskuntavastuuasioissa.

Ihan ensimmäiseksi tarvitaan kuitenkin kaupan kaikilta osapuolilta – myös kuluttajilta – aitoa sitoutumista vaatekaupan kehittämiseksi nykyistä oikeudenmukaisemmaksi. 

Vaateketjujen yhteiskuntavastuun periaatteet

A= Erittäin hyvä
B= Hyvä
C= tyydyttävä
D= Välttävä
E= Heikko

Painoarvot
Sosiaalinen vastuu 55 %
Ympäristövastuu 20 %
Vastuullisten tuotteiden valikoima 10 %
Avoimuus 15 %

NÄIN TUTKIMUS TEHTIIN

Tutkimus tehtiin eurooppalaisten kuluttajaorganisaatioiden yhteistyönä. Siinä selvitettiin yhteensä 35 vaateketjun vastuullisuutta, joista julkaisemme 12:n Suomessa vaatteita myyvän ketjun tulokset. Tietoja kerättiin yrityksille lähetetyllä kyselylomakkeella. Lisäksi tietoa saatiin yritysten kotisivuilta, niiden yhteiskuntavastuu- ja ympäristöraporteista, kansalaisjärjestöiltä ja muista julkisista lähteistä.

Tutkimusta varten ei käyty tehtaissa, joissa vaatteet teetetään.

Sosiaalinen vastuu -osiossa on otettu huomioon muun muassa se, miten laajasti yritys sitoutuu noudattamaan Kansainvälisen työjärjestön ILO:n periaatteita ja miten avoimesti se antaa tietoa toimintaperiaatteistaan. Lisäksi selvitettiin, miten pitkälle alihankintaketjussa yrityksen vastuullisuusperiaatteet yltävät.

Yrityksiltä tiedusteltiin myös, miten paljon niillä on yhteistyötä esimerkiksi ammattiyhdistysten ja kansalaisjärjestöjen kanssa, miten suuri paino yrityksessä annetaan työolojen kehittämiselle sekä miten paljon sisäänostajille, tehtaiden johdolle ja työntekijöille annetaan työoloja koskevaa koulutusta. Lisäksi selvitettiin, mitä periaatteita tehtaiden työolojen tarkastuksissa noudatetaan: käyttääkö yritys ulkopuolisia auditoijia, ovatko auditointiperiaatteet ja -tulokset julkisia sekä miten yrityksessä toimitaan tilanteissa, joissa havaitaan puutteita työoloissa. Arvosanaan vaikutti myös se, kertooko vaateketju, missä heidän tuotteensa valmistetaan.

Ympäristövastuu-arvosana kertoo, miten yritys raportoi ympäristöasioista, onko yrityksellä selkeitä tavoitteita ympäristökuormituksensa pienentämiseksi, miten vastuullisesti se suhtautuu ympäristöasioihin, onko yrityksellä ympäristöasioiden hallintajärjestelmä ja miten se suhtautuu ongelmallisten kemikaalien käyttöön.

Vastuullisten tuotteiden valikoima -arvosana koostuu muun muassa siitä, tarjoaako vaateketju asiakkaille esimerkiksi ympäristömerkillä tai muulla vastuullisesta valmistamisesta kertovalla merkillä varustettuja vaatteita, ja pyrkiikö yritys kehittämään entistä ekologisemmin tai oikeudenmukaisemmin valmistettuja vaatteita.

Avoimuus-arvosana kertoo muun muassa siitä, vastasiko yritys kyselyyn ja jos vastasi, miten täydellisesti lomake oli täytetty. Lisäksi on otettu huomioon yhteiskuntavastuun raportointi sekä se, onko raportti luettavissa yrityksen kotisivuilla. Plussaa sai siitä, jos raportti on puolueettoman tahon varmentama.