Puuvillaa on vaikea välttää. Samalla on vaikea välttää vaatteita, joiden tuotannossa on käytetty lapsityövoimaa.
Keskiaasialaista Uzbekistania pidetään yhtenä maailman pahimmista diktatuureista. Muutama vuosi sitten maan armeija ampui kuoliaaksi satoja mielenosoittajia itäisessä Andižanin kaupungissa. Monet kuolleista olivat vanhuksia, naisia ja lapsia.
Miksi Uzbekistanin tilanteen pitäisi liikuttaa tavallista sukankuluttajaa Suomessa? Ja mitä tekemistä sillä on puuvillan kanssa?
Uzbekistan on USA:n jälkeen maailman toiseksi suurin puuvillan viejämaa. Sen suurimmat asiakkaat ovat EU-maita. Euroopassa puuvillalle on kysyntää, sillä vaatteiden hinnat ovat globalisaation myötä halventuneet ja kuluttajien shoppailuinto on kasvanut.
Puuvillaa on kaikkialla: farkuissa, verhoissa, t-paidoissa, sohvanpäällisissä, jopa tamponeissa. Eurooppalaiset kuluttajajärjestöt päättivät tutkia, mistä se kaikki tulee. Esimerkiksi otettiin muutaman suuren vaatefirman tavalliset t-paidat.
Puuvillan eettisyyden selvittäminen ei ole helppoa, sillä puuvillan alkuperää ei yleensä pesulapussa kerrota. Tutkimus osoittaa kuitenkin selvästi, että suuri osa ympärillämme olevasta puuvillasta on lasten poimimaa. Törkeimmillään lapsityövoiman käyttö on Uzbekistanissa.
Koululaiset pakkotyössä pelloilla
Tutkimuksen mukaan Uzbekistanin hallitus käyttää puuvillan sadonkorjuuseen kouluikäisiä lapsia. Satoja kouluja suljetaan puuvillan korjuuaikaan joka syksy, ja eri arvioiden mukaan kymmenet tai jopa sadat tuhannet lapset viedään pakkotyöhön puuvillapelloille.
Länsimaiset vaatefirmat ovat tästä usein autuaan tietämättömiä, sillä Uzbekistanin hallitus vakuuttaa ostajille, että lapsityövoimaa ei käytetä. Se on tietoinen vale, sillä puuvillan viljely on hallituksen käsissä. Viljelijät eivät saa myydä satoaan muille kuin viranomaisille, ja voitot puuvillakaupasta valuvat korruptoituneen hirmuhallinnon taskuihin.
Puuvillakauppa tuo Uzbekistanille jopa 60 prosenttia maan valuuttatuloista. Lapsille maksetaan puuvillasta 3 senttiä kilolta. Se ei haastateltujen koululaisten mukaan riitä edes päivittäisten kustannusten kattamiseen. Olot työleireillä ovat kurjat, eikä leireillä tarjota kunnon ruokaa tai puhdasta juomavettä.
Lapsia on kuollut ja loukkaantunut pelloilla ja pudonnut hevoskärryistä, joilla heitä kuljetetaan.
Uzbekistanin hallitus myy puuvillan ulkomaisille ostajille maailmanmarkkinahintaan, noin yhdellä eurolla kilolta. Se on yli 30 kertaa enemmän kuin poimijoille maksetaan.
Lapset poimivat muissakin maissa
Uzbekistanissa lapsityövoiman käyttö on poikkeuksellisen järjestelmällistä, mutta paljon paremmin eivät ole lasten asiat muuallakaan. Maailman seitsemän suurinta puuvillantuottajamaata ovat järjestyksessä Kiina, Intia, Yhdysvallat, Pakistan, Brasilia, Uzbekistan ja Turkki. Seitsemästä maasta ainoastaan yhdessä, Yhdysvalloissa, ei käytetä lapsityövoimaa puuvillan keräämiseen. Kaikissa muissa maissa lapset uurastavat pelloilla, vaikka heidän pitäisi olla koulussa.
Esimerkiksi Kiinassa, joka on maailman suurin puuvillantuottajamaa, suljetaan Uzbekistanin tapaan kouluja puuvillan korjuuaikana. Koulujen sulkemisen takia puuvillan korjuuseen joutuu arviolta jopa kymmeniä tuhansia lapsia.
Joissakin maissa vanhemmat saattavat myydä lapsensa ”sopimustyöhön” perheen velkojen maksamiseksi. Muutaman kuukauden sopimustyö muuttuu usein vuosien velkaorjuudeksi, kun työnantajat keksivät aina uusia tekosyitä pitää lapsi ilmaisena työnvoimanaan.
Lasten velkaorjuudesta on todisteita esimerkiksi Intiassa ja Pakistanissa. Länsi-Afrikassa ihmissalakuljettajat myyvät lapsia köyhästä Burkina Fasosta naapurimaa Beninin puuvillaviljelyksille.
Egyptiläisestä puuvillasta nousi kohu muutama vuosi sitten, kun kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch paljasti, että maan puuvillapelloilla hikoilee yli miljoona 7– 12-vuotiasta lasta paahtavassa kuumuudessa. Työpäivät olivat 12-tuntisia, ja työnjohtajien kerrottiin piiskanneen lapsia. Lapsilla ei myöskään ollut kunnollisia suojavaatteita haitallisia torjunta-aineita vastaan.
Myrkyt tappavat ihmiset ja kalat
Maailman puuvillapelloilla käytetään valtavia määriä kemiallisia torjunta-aineita, ehkä enemmän kuin minkään muun hyötykasvin viljelyssä. Keskimäärin koko maailmassa ruiskutetaan kilo torjunta-aineita yhdelle puuvillahehtaarille.
Kehitysmaissa, kuten Intiassa, käytetään myös torjunta-aineita, jotka länsimaissa ovat vaarallisuutensa vuoksi kiellettyjä. Torjunta-aineet ovat erityisen vaarallisia lapsille ja nuorille, jotka vielä kasvavat ja kehittyvät.
Torjunta-aineiden lisäksi myös puuvillan keinokastelu pilaa vesistöjä ja ekosysteemejä. Joissakin maissa, kuten Kiinassa, Intiassa ja Pakistanissa, puuvillaa ei kastella, vaan sadevesi riittää kastelemaan pellot. Toisissa maissa, kuten Yhdysvalloissa, kaikki puuvilla kastellaan sadettamalla. Keinokasteltu puuvilla nielee valtavia määriä vettä. Yhden ainoan t-paidan raaka-aineen kasvattamiseen tarvitaan 2 000 litraa kasteluvettä, noin 13 kylpyammeellisen verran.
Varoittava esimerkki siitä, mihin puuvillan holtiton kastelu voi pahimmillaan johtaa, löytyy Uzbekistanista. Uzbekistanin ja Kazakstanin alueilla sijaitseva Araljärvi on tuhoutunut miltei kokonaan järjettömän puuvillan kasteluveden pumppauksen takia.
Ennen täystuhoa Aral oli maailman neljänneksi suurin järvi. Nyt kalat ovat kuolleet, ja mahtava järvi on kutistunut vain 15 prosenttiin entisestä koostaan. Saasteiden aiheuttamat sairaudet, kuten maksa- ja munuaissairaudet, ovat lisääntyneet alueella räjähdysmäisesti.
Suuryritykset ryöstävät siemenillä
Yhdysvalloissa ei käytetä lapsityövoimaa puuvillan poimimiseen. Sen sijaan maailman rikkaimman maan syntilistalla on puuvillan hinnan polkeminen. Yhdysvallat tukee omia puuvillan viljelijöitään miljardien dollarien maataloustuilla, jotka käytetään esimerkiksi kasteluun ja koneisiin.
Tuetusta puuvillasta suuri osa myydään polkuhinnalla maailmanmarkkinoille, mikä vääristää kansainvälisiä markkinoita ja kurjistaa kehitysmaiden viljelijöiden asemaa.
Kehitysmaiden viljelijöiden ahdinkoa pahentaa se, että puuvillasta on viljelyn tehostamisen nimissä kehitetty uusia, entistä satoisampia, mutta tuhohyönteisille herkkiä lajikkeita.
Uusien, patentoitujen siementen kauppaa hallitsevat muutamat länsimaiset suuryritykset, kuten Monsanto ja Bayer. Siemenet on kriitikoiden mukaan kehitetty sellaisiksi, että viljelyssä tarvittavat torjunta-aineetkin pitää ostaa kalliilla samasta firmasta.
Esimerkiksi Intiassa puuvillansiementen tuottajat eivät saa kylvää omia siemeniään, vaan he joutuvat myymään siemenet joka vuosi länsimaiselle patentinomistajalle ja ostamaan uudet välittäjiltä jopa 12-kertaisella hinnalla. Ylivelkaantuneiden viljelijöiden itsemurhista on tullut jo varsinainen vitsaus monissa Intian osavaltioissa.
Viljelijät pitävät lapsityövoiman käyttöä usein tehokkaana tapana hallita paisuvia kustannuksia. Pelkästään intialaisessa Andra Pradeshin osavaltiossa arvioidaan, että siellä työskentelee neljännesmiljoona lasta puuvillansiementuotannossa.
– Meillä ei ole varaa palkata aikuisia työntekijöitä. Heille pitää maksaa kolme kertaa enemmän kuin lapsityöläisille. Voin palkata aikuisia, jos yritykset maksavat minulle enemmän, eräs intialainen viljelijä sanoo tutkimusraportissa.
EU-kukka suojelee vain vaatteen käyttäjää
Tuholaismyrkkyjen vaikutukset ovat pahimmat kehitysmaissa, joissa puuvillaa viljellään. Siitä huolimatta eurooppalaisten vaatefirmojen vaatteissa komeilee useammin EU-kukka tai Ökö-tex-merkki kuin reilun kaupan tai luomumerkki.
Tutkijat arvostelevat EU-kukkaa ja Öko-tex-merkkiä, koska ne suojelevat eurooppalaisia kuluttajia, eivät puuvillan tuottajia. Ne voivat myös hämmentää ostajia, koska ne luovat helposti mielikuvan puuvillan ekologisuudesta.
Todellisuudessa kumpikaan merkki ei kerro mitään siitä, millaisissa oloissa puuvillaa on viljelty. Ökö-tex ei ole ympäristömerkki, vaan tuoteturvallisuusmerkki. Se kertoo ainoastaan, että valmiissa vaatteessa ei ole käyttäjälle haitallisia kemikaalijäämiä.
EU-kukka puolestaan kertoo siitä, että kankaiden värjäämisessä on käytetty tavallista vähemmän ympäristöä saastuttavia kemikaaleja. Sekään ei rajoita torjunta-aineiden käyttöä kehitysmaissa, joissa puuvillaa viljellään.
EU-kukka ja Ökö-tex-merkki eivät tarkoita sitä, että vaate on luomua, eivätkä ne anna takeita siitä, ettei puuvillaa ole poimittu lapsi- tai pakkotyövoimalla. Molemmat merkit voidaan myöntää myös keinokuituvaatteille.
Tutkijoiden mukaan ainoat merkit, jotka tarjoavat edes jonkinlaisen takuun puuvillan viljelyn eettisyydestä, ovat reilun kaupan ja luomumerkit. Paras valinta on sellainen t-paita, jossa on molemmat. Jos sellaista ei ole saatavilla, toiseksi paras valinta on luomupuuvillasta valmistettu vaate.
Luomuviljelyssä kemiallisten torjunta-aineiden ja lannoitteiden sekä geenimuunneltujen kasvien käyttö on kokonaan kielletty. Reilun kaupan tiloilla kemiallisia aineita saa käyttää, mutta kymmenen pahinta myrkkyä on pannassa. Lapsityövoiman ja pakkotyövoiman käyttö on kielletty sekä luomu- että Reilun kaupan tiloilla.
Molemmissa viljelijät saavat tuotteistaan tavallista paremman korvauksen. Luomupuuvillan hinta voi kuitenkin vaihdella maailmanmarkkinahinnan mukana. Reilun kaupan ideaan kuuluu, että vähimmäishinta on aina taattu.
Kommentti: Lisää tietoa asiakkaille!
Muistatko vielä kohun virolaisesta Krenholmin tehtaasta? Marimekko keskeytti pikavauhtia hankintansa tehtaalta, jonka kerrottiin käyttävän kankaissaan uzbekistanilaista, ehkä lapsityövoimalla poimittua puuvillaa. Kohu unohtui nopeasti, mutta uzbekistanilainen puuvilla tuskin katosi suomalaiskauppojen hyllyiltä.
Kun vaatefirmoja kovistellaan lapsityövoiman käytöstä, vakioselitys kuuluu, että eri lähteistä ostetun raakapuuvillan alkuperää on mahdoton selvittää. Mumina alkaa maistua laimealta.
Totta on, että tekstiilialan tuotantoketjut ovat pitkiä ja monimutkaisia. Silloin hankinnoista vastaavien pitää vain tarttua reippaasti luuriin ja ryhtyä selvittämään asiaa. Sähköpostikin on nykyaikana kätevä työkalu.
Vai onko vika sittenkin meissä asiakkaissa, kun emme ole tarpeeksi vaatineet tietoa vaatteiden alkuperästä?
Mervi Itkonen
Boikottien kohteet pärjäsivät
Luulitko, että kalliit merkkivaatteet on tuotettu paremmissa oloissa kuin muutaman euron t-paidat? Eivät ole, osoittaa eurooppalaisten kuluttajajärjestöjen tutkimus. Tutkimuksessa verrattiin tavallisen puuvillan tuotantoa reilun kaupan ja luomupuuvillan tuotantoon. Käytännön esimerkiksi otettiin eri vaateketjujen t-paidat.
Pisteitä jaettiin muun muassa siitä, kuinka avoimesti yritys kertoo t-paitojen tuotantoketjuista ja myykö se reilun kaupan ja luomupuuvillasta tehtyjä t-paitoja. Tietoa kerättiin kyselylomakkeella, yritysten nettisivuilta ja järjestöjen raporteista. Suomalaisia vaatemerkkejä ei ollut mukana.
Yhteiskuntavastuututkimuksen parhaiksi arvioitiin eettiset erikoismerkit, kuten espanjalainen Solidal Co-op ja brittiläinen Oxfam. Kummankaan t-paitoja ei myydä Suomessa.
Toiseksi parhaiten pärjäsivät ruotsalainen H&M ja yhdysvaltalainen Nike.
Tutkimuksessa mukana olleet kalliit merkit, Diesel ja Lacoste, jäivät t-paitojen eettisyydessä jumbosijoille. Huonommin pärjäsi ainoastaan mainospaidoista tuttu Fruit of the Loom. Dieselin ja Lacosten t-paidat maksavat 30–50 euroa. Kumpikaan ei myy reilun kaupan tai luomupaitoja eikä kerro, mistä maista – tai millaisista oloista – niiden puuvilla ostetaan.
Suurimmat kehut tutkimuksessa sai yllättäen Nike, joka on ollut pitkään boikottien kohteena alihankkijoidensa kurjien työolojen takia. Yritys on ottanut kritiikistä opikseen, ja ryhtynyt siistimään tuotantotapojaan.
Kaikkien Niken alihankkijoiden nimet ja tarkastusten tulokset kerrotaan avoimesti yrityksen nettisivuilla, olivatpa tulokset sitten hyviä tai huonoja. Kiinnostavinta puuvillatutkimuksen kannalta on tieto, että Nike sekoittaa lähes kaikkiin t-paitoihinsa vähintään 5 prosenttia luomupuuvillaa, vaikka tietoa ei vaatteisiin merkitäkään.
Viisi prosenttia luomua ei kenties kuulosta paljolta, mutta kannattaa muistaa, että Nike on yksi maailman suurimmista vaatefirmoista. Globaalin vaatejätin luomuostokset ovat tutkijoiden mukaan tehokas tapa lisätä luomupuuvillan kysyntää ja viljelijöiden kiinnostusta siihen.
Nikellä ja muilla suurilla vaatefirmoilla, kuten H&M:llä, on myös 100-prosenttisesta luomupuuvillasta tehtyjä vaatteita. Niiden osuus myynnistä on kuitenkin pieni. Suurten vaatefirmojen luomuvaatteet ovatkin mallistossa lähinnä myönteisen imagon rakentamista varten. Kaupalliset katteet kerätään tavallisista vaatteista.
PUUVILLAN TUOTANNON YHTEISKUNTAVASTUUN TUTKIMUKSEN TULOKSET
H&M
Luomu / reilu kauppa:
H&M myy luomupuuvillasta tehtyjä t-paitoja omassa luomupuuvillamallistossaan. Myös osassa lastenvaatteista on puolet luomupuuvillaa, vaikka sitä ei ole merkitty vaatteisiin. Ei reilun kaupan vaatteita.
Tuotantoketju:
Suurin osa alihankkijoista toimii Kiinassa. Tehtaita on myös muissa maissa kuten Bangladeshissa, Kambodzhassa ja Intiassa.
Uzbekistanilainen puuvilla:
H&M on kertonut boikotoivansa uzbekistanilaista puuvillaa, mutta tutkijoille yhtiö vastasi vain ympäripyöreästi, että se pyrkii poistamaan lapsityövoiman käytön tuotantoketjuistaan. H&M on mukana myös uudessa Better Cotton Initiative -hankkeessa, josta voi tulevaisuudessa olla hyötyä puuvillantuottajamaille.
T-paidan hinta:
4,90–12,90 euroa. *
Nike
Luomu / reilu kauppa:
Niken mukaan lähes kaikissa sen myymissä t-paidoissa on vähintään 5 prosenttia luomupuuvillaa tavallisen puuvillan seassa. Lisäksi yhtiö myy muutamia kokonaan luomupuuvillasta tehtyjä paitoja. Ne on merkitty erikseen. Ei reilun kaupan vaatteita.
Tuotantoketju:
Niken t-paidat on valmistettu Kiinassa (132 tehdasta), Thaimaassa (63), USA:ssa (47), Indonesiassa (38) ja Vietnamissa (35). Yhtiö joutui 90-luvulla boikottikampanjan kohteeksi ja on sen jälkeen ryhtynyt kertomaan kaikkien tuotteiden valmistuspaikat verkkosivuillaan. Ongelmia on silti vieläkin. Vain puolet Niken alihankkijoista maksaa työntekijöilleen edes lainmukaista minimipalkkaa.
Uzbekistanilainen puuvilla:
Ei vastausta.
T-paidan hinta:
20–38 euroa. *
Diesel
Luomu / reilu kauppa:
Ei ole.
Tuotantoketju:
Dieselin vaatteissa kerrotaan valmistusmaaksi Kiina,Hongkong, Laos, Tunisia, Turkki ja Vietnam. Raakapuuvilla tulee Turkista, Intiasta,Pakistanista ja Australiasta. Dieselillä on alihankkijoilleen ylimalkaiset eettiset ohjeet, mutta sääntöjen noudattamista ei valvota uskottavalla tavalla.
Uzbekistanilainen puuvilla:
Ei vastausta.
T-paidan hinta:
35–65 euroa.*
Fruit of the Loom
Luomu / reilu kauppa:
Ei ole. Kaikissa paidoissa on Ökö-tex-merkki, mutta se kertoo vain valmiissa tuotteissa olevien kemikaalijäämien määrästä.
Tuotantoketju:
Ei kerro vaatteiden valmistusmaata. Joidenkin raporttien mukaan yritys on rikkonut työntekijöiden oikeuksia ainakin Kambodzhassa, Jordaniassa, Marokossa, Intiassa ja Indonesiassa.
Uzbekistanilainen puuvilla:
Ei vastausta tähän eikä muihinkaan kysymyksiin.
T-paidan hinta:
1,85–4,40 euroa.*
Lacoste
Luomu / reilu kauppa:
Ei ole.
Tuotantoketju:
Ei kerro paitojen valmistusmaata, mutta sillä tiedetään olevan tuotantoa ainakin Kiinassa, Vietnamissa, Thaimaassa, Marokossa, Tunisiassa, Egyptissä ja Perussa. Yrityksellä ei tiedetä olevan eettistä ohjeistusta alihankkijoilleen.
Uzbekistanilainen puuvilla:
Ei vastausta.
T-paidan hinta:
41–49 euroa.*
*) Hinnat suuntaa-antavia.
Näin t-paidan hinta muodostuu
Hinta kaupassa 9,72 € (100 %)
- Raakapuuvillan hinta (sis. poimijan palkan: 2 senttiä) 0,30 € (3 %)
- Puuvillan kehrääminen langaksi 0,47 € (5 %)
- Kankaan kutominen 0,75 € (8 %)
- Leikkaaminen, ompelu, värjäys ja viimeistely 1,20 € (12 %)
- Myyjän + tukkumyyjän kulut ja voitot 6 + 1 € (72 %)