Kuluttaja 7/2005

Suussa sulava suklaa kätkee viettelevän makunsa alle kaakaopelloilla uurastavia lapsia, nälkäpalkalla eläviä viljelijöitä ja trooppisen sademetsän ympäristöongelmia. Selvitimme suklaayhtiöiden yhteiskuntavastuuta.

Suklaa on syntisen ihanaa. Mutta kuinka syntistä on suklaan valmistus? Tutkimme yritysten ympäristöpolitiikkaa, suhtautumista lapsityövoiman käyttöön ja työntekijöiden oikeuksiin kaakaoviljelmillä, yritysten taloudellista tukea viljelijöiden aseman parantamiseksi sekä tiedottamisen avoimuutta.

Reilun kaupan suklaa reiluin

Reilun kaupan suklaa osoittautui nimensä veroiseksi. Suomenkin kehitysmaakaupoissamyytävää Mascao -merkkistä Reilun kaupan suklaata valmistava Claro Fair Trade sai tutkimuksessa lähes täydet pisteet, 37 pistettä 40:stä mahdollisesta.

Kaikki Claron kaakaon tuottajat noudattavat reilun kaupan kriteerejä, ja suurin osa heistä on myös luomuviljelijöitä. Kaakao viljellään Boliviassa, Dominikaanisessa tasavallassa ja Perussa.

Lapsityövoimaa ei käytetä, ja osuuskunnat järjestävät erilaisia koulutus- ja sosiaaliohjelmia viljelijäperheille. Claro maksaa tuottajille kaakaopavuista takuuhinnan, joka on selvästi parempi kuin maailmanmarkkinahinta. Claron suklaa on sertifioitu, eli Fairtrade Labelling Organisations -järjestön auditoijat käyvät tarkastamassa, että Reilun kaupan kriteerit myös käytännössä täytetään koko tuotantoketjussa.

Suomessa on myynnissä muitakin Reilun kaupan merkin saaneita suklaa- ja kaakaotuotteita. Niitä kaikkia voi hyvillä mielin popsia, sillä ne täyttävät samat kriteerit kuin Mascaosuklaa.

Kenties hieman yllättäen toiseksi parhaaksi suklaan valmistuksessa arvioitiin kuluttajaboikottien kohteeksi joutunut monikansallinen elintarvikejätti Nestlé.

Nestlé on ottanut kehittäjän roolin

Nestlé on maailman markkinajohtaja suklaan valmistajana, sen osuus suklaista on peräti 27 prosenttia. Yhtiö keräsi hyvin pisteitä, kaikkiaan 26. Parhaat pisteet se sai kattavista ympäristö- ja sosiaalisen vastuun ohjelmistaan, ei niinkään käytännön toimista. Sama koskee muitakin isoja yrityksiä: julistusten tasolla asiat ovat kunnossa, tekojen tasolla muutos on vasta alkanut.

Tyypillistä alalle on myös se, että tehtaita, jotka sijaitsevat länsimaissa, valvotaan kyllä ympäristöjärjestelmillä, mutta kehitysmaissa tapahtuvaa kaakaon tuotantoa ei ole sertifioitu sen paremmin ympäristö- kuin sosiaalisen laadun takaamiseksi.

Juuri tässä suhteessa Nestlé on kuitenkin edelläkävijä. Se osallistuu aktiivisesti mm. World Cocoa Foundation -järjestön kautta erilaisiin kehitysohjelmiin ja on käynnistänyt omia auditointeja tuottajien parissa. Se edellyttää yhtiön oman ympäristöjärjestelmän ja eettisen menettelytapaohjeen mukaista laatua kaakaon tuotannossa. Tuloksia tästä työstä yhtiöllä oli näyttää kuitenkin vielä niukasti.

Fazer sai pisteitä ympäristöasioista

Cloetta Fazer sai täydet pisteet ympäristösertifioinnista ja suklaan valmistuksen ympäristöhaittojen vähentämisestä – eli siitä toiminnasta, joka tapahtuu yhtiön suklaatehtailla Ljungsbrossa, Vantaalla ja Gdanskissa. Sen sijaan yhtiö sai silmiinpistävän huonosti pisteitä sosiaalisen laadun tai ympäristölaadun varmistamisesta Länsi-Afrikassa, mistä pääosa Fazerin Sinisenkin kaakaosta tulee.

Toimet tässä suhteessa ovat vielä alkuasteella – Cloetta Fazer suosittelee raaka-aineen toimittajille oman eettisen menettelytapaohjeensa periaatteita ja kertoo suunnittelevansa ympäristölaadun arviointia. Lisäksi yhtiö on tukenut EU:n suklaa- ja makeistuottajien järjestön, Caobiscon, kehitysapuprojekteja.

Toimenpiteillä on kiire, sillä juuri Länsi-Afrikan kaakaopelloilla työskentelee eniten lapsityövoimaa.

Cloetta Fazerin taakse jäi suuri yhdysvaltalainen elintarvikeyhtiö Kraft, joka valmistaa muun muassa Milka- ja Marabou-suklaita sekä O’Boy -kaakaota.

Kraft ei saanut yhdestäkään tutkimuksessa arvioidusta osa-alueesta parasta arvosanaa, vaan keskiverto-C:n niin ympäristö- kuin sosiaalisen ja taloudellisen vastuun politiikastaan. Yhtiön kanta yhteiskuntavastuun valvontaan on alalla tyypillinen. Kraftilla ei ole sosiaalisen laadun arviointijärjestelmää, mutta yhtiö ilmoittaa, että se ei ”suvaitse laitonta lapsityövoiman käyttöä tai pakkotyötä”. Kuitenkin Länsi-Afrikan kaakaotiloilla on tutkimusten mukaan 284 000 lasta töissä, eikä ilman laatujärjestelmää ole mitään mahdollisuuksia varmentaa, etteikö myös Maraboun suklaa olisi tehty lasten poimimista kaakaopavuista.

Panda ei tunne kaakaon alkuperää

Panda ei pärjännyt vertailussa, kuten ei myöskään Ritter Sport -suklaan valmistaja, saksalainen Alfred Ritter.

Panda siirtyi tänä vuonna Felix Abba -konserniin. Sen suklaat valmistetaan Vaajakoskella. Yhtiö ei ole julkaissut erillistä yhteiskuntavastuuraporttia eikä sillä ole ympäristöjärjestelmää.

Tuotantolaitosten ympäristöasiat näyttävät silti olevan kunnossa Pandallakin, esimerkiksi veden kulutusta on merkittävästi saatu vähennettyä.

Sen sijaan raaka-aineen alkuperämaita yhtiö ei osaa edes nimetä. Panda ostaa kaakaojauheen ja kaakaovoin keskieurooppalaisilta valmistajilta, mutta ei ole selvillä, mistä kaakaopavut tulevat. Tässä onkin yksi tutkimuksessa esiin tullut epäkohta: suklaan tuotantoketjusta on vaikea saada tietoa. Muiden kuin Reilun kaupan suklaan ainesosia ei pystytä jäljittämään tehtaalta pellolle asti.

Saksalainen Lidl ei vastannut kyselyyn lainkaan, eikä se raportoi julkisesti yhteiskuntavastuusta.

Mitä minä voin tehdä?

Miten kuluttajat voivat vaikuttaa suklaan tuotantoon liittyvien ongelmien poistamiseen? Tohtiiko Fazerin sinistä tai Marabouta enää syödä?

Boikotteja parempi vaikutuskeino on kysyä, mitä yhtiöt ovat tehneet tuotannon eettisen laadun varmistamiseksi. Laittoman lapsityövoiman kieltävä sertifikaatti tulisi saada voimaan mahdollisimman pian. Jokainen yhtiö voi myös itse halutessaan varmentaa oman raaka-aineketjunsa aina kaakaopelloille asti. Sen on osoittanut Reilun kaupan merkki.

Fazer ja Panda voisivat alan yhteistoimia odotellessa ottaa valikoimiinsa Reilun kaupan suklaata.

Reilun kaupan suklaan hinta voi tuntua korkealta, mutta kaakaosta maksetaan kehitysmaan pienviljelijälle takuuhinta, joka on aina korkeampi kuin maailmanmarkkinahinta. Hyvää ei saa halvalla, ei eettistä suklaatakaan.

Kaakaota viljellään edelleen lapsityövoimalla

Lapsityövoiman käyttö on edelleen yleistä varsinkin Länsi-Afrikan kaakaopelloilla. Länsi-Afrikassa tuotetaan yli 70 prosenttia koko maailman kaakaosta. Kaakaon alhaiset tuottajahinnat ovat synnyttäneet lapsiorjien markkinat. Kaikilla viljelijöillä ei ole varaa palkata oikeaa työvoimaa, ja siksi lapsiorjia salakuljetetaan maahan. He joutuvat pakkotyöhön kaakao- ja kahvipelloille.

Lasten raadanta kaakaopelloilla nousi julkisuuteen vuonna 2000, kun BBC näytti dokumentin lapsityövoimasta ja lapsiorjista, joita myytiin varsinkin Norsunluurannikon kaakao- ja kahvipelloille pakkotyöhön.

Uutinen sai aikaan kohun, jonka seurauksena kaakaon tuottajat ja jalostajat hyväksyivät ohjelman, jolla pyritään eroon pakkotyöstä ja luodaan säännöt lasten työssäololle. Tämän vuoden heinäkuussa piti astua voimaan kaakaon tuottajamaiden ja suklaateollisuuden yhteinen sertifikaatti, joka olisi lopettanut lapsityövoiman käytön. Parannukset tapahtuvat kuitenkin hitaasti. Sertifikaatin voimaantuloa on lykätty kolmella vuodella, ja uusi takaraja on 1.7.2008.

Kansainvälisen työjärjestön ILO:n ja USA:n kehitysapujärjestön vuonna 2002 teettämän tutkimuksen mukaan Länsi-Afrikan kaakaopelloilla työskenteli tuolloin 284 000 lasta, joiden paikka olisi koulussa. Suurin osa työskentelee vanhempiensa tiloilla, mutta myös 2 500 lapsiorjaa löytyi.

Sertifiointihankkeen hitautta kuvastaa se, että pilottiprojekteissa oli tämän vuoden kevääseen mennessä onnistuttu saamaan vain noin 5 000 lasta pellolta koulun penkille.

Suurin osa lapsista on yli 11-vuotiaita poikia. Noin kolmasosa ei ole käynyt koulua lainkaan, suurin osa on käynyt vain ensimmäiset luokat. Osa lapsista joutuu tekemään myös vaarallisia töitä, kuten kantamaan raskaita laatikoita, katkomaan kaakaohedelmiä isoilla veitsillä ja levittämään torjunta-aineita.

Lapsityövoiman käytön perimmäinen syy on köyhyys. Kaakaon tuottajat ovat yleensä pienviljelijöitä, jotka saavat hädin tuskin tuotantokustannukset kattavan palkan kaakaopavuistaan. Kaakaon maailmanmarkkinahinta on heilahdellut voimakkaasti sen jälkeen, kun hintasäännöstelystä luovuttiin 1980-luvulla. Norsunluurannikolla on käyty sisällissotaa, mikä osaltaan on vaikeuttanut tilannetta.

Kaakao on tropiikin kasvi, jota perinteisesti viljellään muiden hyötykasvien, kuten hedelmäpuiden alla. Varjoviljely ei vaadi paljon torjunta-aineita, eikä luonnon yksipuolistuminen ole uhkana. Siksi perinteinen viljelytapa on varsin ympäristöystävällistä, joskin satotaso on alhainen. Viime vuosikymmeninä on tapahtunut siirtymistä tehoviljelyyn, jossa kaakaopensaita viljellään auringossa. Tehoviljely merkitsee luonnon yksipuolistumista, metsien raivausta ja lisääntyvää torjunta-aineiden käyttöä.

Näin suklaa syntyy

Suklaan pääraaka-aine, kaakao, valmistetaan kaakaopuun hedelmistä, joita kasvaa ainoastaan päiväntasaajan alueella. Useimmat kaakaoviljelmät ovat alle viiden hehtaarin pientiloja. Hedelmät ovat kooltaan amerikkalaisen jalkapallon kokoisia. Ne poimitaan käsin ja halkaistaan suurella veitsellä. Hedelmän siemenet eli kaakaopavut ja hedelmäliha kaavitaan irti, ja niiden annetaan käydä lämmössä muutama vuorokausi. Sitten pavut kuivataan ja säkitetään.

Valtaosa kaakaopavuista kuljetetaan laivoilla Eurooppaan tai Pohjois-Amerikkaan jalostettaviksi. Pavut kuoritaan, paahdetaan ja jauhetaan kaakaomassaksi ja kaakaovoiksi.

Suklaatehtaisiin raaka-aine ostetaan jauheena, massana ja kaakaovoina. Näistä ja sokerista tehdään tummaa suklaata. Kun tummaan suklaaseen lisätään maitojauhetta, saadaan Suomessa yleistä maitosuklaata.

Valkoinen suklaa on valmistettu kaakaovoista, sokerista ja maitojauheesta. Siinä ei ole lainkaan kaakaomassaa.

Suomessa myytävät reilun kaupan suklaat :

Urtekram-suklaat (Aduki Oy),  Mascaosuklaat (Tampereen kehitysmaakauppayhdistys), Maya Gold -tumma suklaa (Aduki Oy), Maya Gold-suklaakonvehdit (Aduki Oy), Green&Black’s -kaakaojauhe (Aduki Oy), Clipper chocolate -kaakaojauhe (Aduki Oy), El Ceibo -kaakaojauhe (Tampereen kehitysmaakauppayhdistys), Choco Solidaridad-kaakaojuomajauhe (Reilun kaupan Tähti).
   

NÄIN TUTKIMUS TEHTIIN

Suklaantuotannon yhteiskuntavastuuta selvittävä tutkimus teetettiin kuluttajajärjestöjen ja -viranomaisten kansainvälisenä ICRT –yhteistyönä. Yritysten yhteiskuntavastuusta tutkittiin neljää asiaa: ympäristövastuuta, sosiaalista vastuuta, taloudellista näkökulmaa sekä tiedotuksen avoimuutta.

Tietoa kerättiin muun muassa yrityksille lähetetyllä kyselyllä. Lisäksi hankittiin tietoa useista kirjallisista lähteistä. Yrityskyselyt tehtiin kevään ja kesän 2005 aikana. Tutkimustulosten arviointiin osallistui sidosryhmien edustajista koottu riippumaton paneeli.

Tutkimuksen yhteydessä ei käyty tehtailla eikä kaakaoviljelmillä. Tutkimus koskee vain suklaan valmistusta, vaikka yrityksellä olisi muutakin toimintaa. Tutkimuksessa on käsitelty ainoastaan suklaan valmistuksessa raaka-aineena käytetyn kaakaon tuotantoon liittyviä tekijöitä.
   

Suklaanvalmistuksen yhteiskuntavastuu

OSA-ALUEIDEN LUOKITUS:
    
A. Yritys täyttää (lähes) kaikki standardit, normit ja odotukset.

B. Yritys täyttää yli puolet alalla hyväksytyistä standardeista, normeista ja odotuksista.

C. Yritys täyttää (noin) puolet alalla hyväksytyistä standardeista ja normeista.

D. Yritys täyttää alle puolet alalla hyväksytyistä standardeista ja normeista.

E. Yritys ei täytä alalla hyväksyttyjä standardeja ja normeja (juuri) lainkaan / yrityksen toiminnassa ilmenee vakavia puutteita / yritys ei ole vastannut kyselyyn.