Kuluttaja 6/2006

Tuontitomaatin yhteiskuntavastuuta kartoittanut tutkimus nosti pinnalle laittoman työvoiman, siirtotyöläisten surkean aseman ja tehoviljelyn ympäristöhaitat kuten pohjavesien ehtymisen.

Perinteiset kausivihannekset, kuten tomaatti ja kurkku, ovat muuttuneet jokapäiväiseksi ruoaksi, jota syödään talvellakin. Pienen ilmiön – tomaatinpala lautasen reunalla – takana on suuri yhteiskunnallinen ja ekologinen muutos.

Kasvihuoneviljely on yleistynyt Pohjois- ja Keski-Euroopassa ja muovikateviljely Etelä-Euroopassa. Johtavia tuoretomaatin tuottajia ovat Hollanti kasvihuoneineen ja Espanjan eteläiset maakunnat muovimerineen. Myös Kanarian saarilla viljellään paljon tomaattia vientiin. Italia on suurin tomaatin tuottaja, mutta valtaosa sen tuotannosta menee jalostukseen.

Pohjoisen kasvihuoneviljelyllä ja etelän muovinalusviljelyllä on kovin erilaiset ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset. Niitä arvioitiin yhteiskuntavastuututkimuksessa, jossa keskityttiin erityisesti Espanjan ja Hollannin tomaatin tuotantoon. Samalla vertailtiin suurten eurooppalaisten kauppaketjujen ostopolitiikkaa. Suomesta mukana olivat Ruokakesko ja Inex Partners.

Eräs tutkimuksen johtopäätös oli, että kauppaketjut säätelevät merkittävästi tomaatin tuotantoketjua. Ne voivat ostosopimuksillaan valita tuotettavat lajikkeet, mutta myös vaikuttaa viljelytapoihin, pakkauksiin ja kuljetuksiin. Ympäristöasioihin moni kauppaketju ottaakin jo kantaa, enemmän kuin sosiaalisiin seikkoihin.

Afrikkalaiset poimivat espanjalaiset tomaatit

Andalusian itäinen maakunta Almeria on hyvä esimerkki talvitomaatin Euroopan valloituksesta. Vielä 1970-luvulla Almeria oli köyhää maaseutua, jonka kuivuudessa ja kuumuudessa ei maanviljely kannattanut. 1980-luvulla alettiin EU-tukien avulla rakentaa pohjavesikaivoja keinokastelua varten. Näin sai alkunsa tuorevihannesten viljely ”muovimeren” alla, joka kattaa nykyään satoja neliökilometrejä Almerian vuorenrinteitä.

Almeria on vaurastunut, mutta ympäristöongelmat ovat pahentuneet. Pohjavesien pinta laskee ja maaperä suolaantuu. Tutkimuksessa haastateltu asiantuntija arvelee, että pitkällä tähtäimellä maaperä saastuu ja muuttuu viljelykelvottomaksi.

Kannattavuus perustuu edullisiin tuotantokustannuksiin, sillä aurinko on ilmaista ja muovi halpaa ja ravintoliuosten avulla tomaatti kasvaa köyhässäkin maaperässä.

Tärkeä kannattavuuden edellytys on halpa työvoima. Espanjalaiset eivät tomaatteja poimi tai pakkaa, se on maahanmuuttajien työtä. Työvoima tulee Marokosta ja muualta Afrikasta, mutta myös Etelä-Amerikasta ja nykyään yhä useammin Puolasta, Romaniasta ja muista entisistä sosialistimaista. Poimijat saavat minimipalkkaa ja tekevät pitkää päivää sesonkiaikana. Kun sesonki on ohi, he odottavat työttöminä seuraavaa sesonkia.

Pätkätyövoimaa vuokraavista toimistoista on tullut menestysbisnes. Käyttämällä niitä viljelijät välttävät työnantajavelvoitteet ja siirtävät vastuun vuokratyövoiman välittäjille. Heistä suurin osa rikkoo surutta työlainsäädäntöä.

Laitonta siirtotyövoimaa tulee varsinkin Pohjois-Afrikasta. Heidän osansa on surkein. He asuvat usein viljelmien laitamilla alkeellisissa oloissa itse kyhäämissään majoissa, missä ei ole puhdasta vettä, sähköä eikä saniteettitiloja. Palkka alittaa minimipalkan, sosiaali- ja eläketurvaa ei kerry eikä työ ole pysyvää. Erityisesti Almeriassa on ilmennyt myös rasistista väkivaltaa pohjoisafrikkalaisia kohtaan.

Tutkimuksen yhteydessä tutustuttiin kuuden yrityksen toimintaan paikan päällä. Niistä kaksi toimii Espanjassa ja nimenomaan Almeriassa, kaksi Italiassa ja kaksi Hollannissa. Toinen Almeriassa toimiva yritys tuottaa runsaasti tomaatteja myös suomalaisille kauppaketjuille. Laitonta työvoimaa ei näissä yrityksissä käytetty, maahanmuuttajia kylläkin.

Tutkimuksen mukaan suuret vientiin keskittyneet yritykset hoitavat työnantajavelvoitteet paremmin kuin pienyritykset. Tämä johtuu siitä, että suuret kauppaketjut valvovat niiden toimintaa ja asettavat erilaisia velvoitteita ostosopimuksissaan. Tutkituissa yrityksissä oli yleisimmin käytössä kansainvälinen elintarviketuottajien ja -ostajien yhteistyössä kehittämä EurepGap-standardi, johon liittyy muun muassa ulkopuolinen tarkastus tiloilla vuosittain.

Ongelmia on isoissakin yrityksissä. Ay-järjestöjen edustajat valittivat tutkijoille, että yhtiöt takaavat vähimmäispalkan (5,79 euroa tunnilta) vain vakituisille työntekijöilleen, mutta vuokratyövoiman palkoista ne eivät vastaa. Myös ylitöiden korvauksissa ja suojavaatteiden laadussa oli ongelmia.

Hollannin kasvihuoneet yhä suurempia

Pohjois- ja Keski-Euroopassa tomaattia viljellään kasvihuoneissa. Tärkein kasvihuonetomaatin tuottaja on Hollanti. Siellä tomaatin tuotanto on viime vuosikymmeninä voimakkaasti keskittynyt suuriin, 1–5 hehtaarin kokoisiin kasvihuoneisiin. Pienviljelijät ovat pudonneet kuvasta.

Kasvihuoneissa kasvua, kuten lämmön, veden ja lannoitteiden saantia, kontrolloidaan tietokoneilla. Viljelyssä satotaso on korkea, biologinen tuholaistorjunta yleistä. Jätevedet puhdistetaan. Kasvihuoneviljely vaatii paljon ostettua energiaa, toisin kuin etelän muovinalusviljely. Myös lannoitteita käytetään selvästi enemmän.

Vielä 1990-luvun alussa pohjoisen kasvihuoneviljelyn laskettiin kuluttavan enemmän energiaa kuin etelän muovinalusviljelyn, vaikka mukaan laskettiin tuotteiden rahtaaminen rekoilla Pohjois-Eurooppaan. Nykyään kasvihuoneviljelyn energian käyttö on tehostunut niin paljon, että tutkimuksessa päädyttiin siihen, että puntit ovat tältä osin tasan.

Viljelyn vaatima maa-ala on etelässä moninkertainen pohjoiseen verrattuna. Kasvihuoneviljelyn satotaso hehtaaria kohden on Hollannissa kahdeksan kertaa suurempi kuin kateviljelyn Italiassa ja Espanjassa.

Torjunta-aineiden käyttömääristä tutkimuksessa ei saatu tarkkaa tietoa. Kuitenkin kasvihuoneviljely perustuu nykyään paljolti biologiseen torjuntaan, mikä on ympäristön kannalta turvallista. Hollannissa laki velvoittaa viljelijät niin sanottuun integroituun torjuntaan, jossa torjunta-aineita levitetään kontrolloidusti vain tarpeen mukaan. Espanjassa torjunta-aineita käytetään keskimäärin kolme kertaa enemmän kuin Hollannissa. Se johtuu siitä, että lämpö tuottaa suurempia määriä myös rikkakasveja ja tuhohyönteisiä.

Poimijat ovat Hollannissa pääosin kausityövoimaa, jota työvoiman vuokrausfirmat välittävät jopa muutaman tunnin mittaisiin työjaksoihin. Myös laittomia maahanmuuttajia tulee yhä enemmän poimijoiksi. Kaikkiaan Hollannin maataloudessa on sanottu olevan noin 100 000 pimeää ulkomaista työntekijää. Viime vuosina turkkilaisten ja marokkolaisten sijaan on tullut puolalaisia, romanialaisia ja muita itäeurooppalaisia.

Tuontitomaatit puntarissa

Espanjassa tomaatti kasvaa auringon valossa ja lämmössä muovikatteen alla. Kääntöpuolena on torjunta-aineiden runsas käyttö. Kuivilla alueilla tarvitaan paljon kastelua, mikä uhkaa pohjavesiä. Jätevesien puhdistus on retuperällä. Kuljetukset vaativat energiaa ja aiheuttavat päästöjä.

Hollannissa kasvihuoneviljely kuluttaa energiaa, mutta ei vaadi niin paljon torjunta-aineita kuin etelän avomaaviljely. Kastelu ei uhkaa pohjavesiä, ja jätevedet puhdistetaan. Viljely tapahtuu kasvualustoilla, ja keinolannoitteita käytetään huomattavasti enemmän kuin etelässä.

Sekä Espanjassa että Hollannissa työvoima koostuu paljolti maahanmuuttajista. Laittoman työvoiman käyttö on kasvava ongelma. Espanjassa siirtolaisten asema on huonompi kuin Hollannissa.

Kesko ja S-ryhmä pärjäsivät eurooppalaisessa vertailussa

Suomalaiset Ruokakesko ja S-ryhmän tuonnista vastaava Inex Partners pärjäsivät eurooppalaisten kauppaketjujen yhteiskuntavastuun vertailussa kohtalaisen hyvin.

Selkeästi keskitasoa paremmin Kesko ja S-ryhmä pärjäsivät tomaatin tuottajilta vaadittavien ympäristöstandardien vertailussa. Siinä molemmat saivat 4 pistettä viidestä. Sosiaalisen laadun standardeissa molemmat olivat noin 3 pisteen arvoisia, kun kauppaketjujen keskiarvo jäi alle kahden.

Raportoinnin avoimuudesta suomalaiskaupat saivat myös selvästi keskitasoa paremmat pisteet, Inex 3 ja K-ryhmä 4. Molemmat saivat kokonaisarvosanaksi 3.

Vertailun kärkeen pääsi kaksi kauppaketjua Espanjasta, Carrefour ja Eroski. Molemmat saivat kokonaisarvosanaksi 4 pistettä viidestä. Tutkimuksen tekijät nostavat kolmantena maininnan arvoisena esille Ruokakeskon, jonka yhteiskuntavastuun politiikkaa he kehuvat voimakkaaksi.

Näin tutkimus tehtiin

Tutkimus tehtiin kuluttajaorganisaatioiden kansainvälisenä ICRT-yhteistyönä. Tavoitteena oli analysoida tuoreen tuontitomaatin tuotantoa yhteiskuntavastuun näkökulmasta. Tuotannon lisäksi selvitettiin eurooppalaisten kauppaketjujen ostopolitiikkaa.

Selvitettyjä ympäristövaikutuksia olivat energian kulutus, maan ja veden kulutus, ilmastovaikutus, ravinne- ja torjunta-ainepäästöt ja jätteiden käsittely. Sosiaalisen vastuun kysymyksiä olivat mm. työlainsäädännön noudattaminen, kausityövoiman ja laittoman työvoiman käyttö ja työntekijöiden sosiaaliset olot. Kauppaketjuilta kysyttiin tomaattien ostoperiaatteita ja yhteiskuntavastuun linjauksia ja menettelytapoja.

Tuottajien toimintaa arvioitiin sekä kirjallisen aineiston perusteella, sidosryhmähaastatteluin että käymällä viljelmillä Espanjassa, Italiassa ja Hollannissa. Kauppaketjujen toimintaa selvitettiin kyselyllä ja arvioimalla niiden raportointia ja verkkosivuja. Kysely lähetettiin 38 suurelle kauppaketjulle yhdeksässä maassa. Kahdeksantoista vastasi kyselyyn. Suomesta mukana olivat Ruokakesko ja S-Ryhmän Inex Partners.

Artikkeli on julkaistu Kuluttajassa 6/2006.