Kuluttaja-lehti 1/2011

Kännykkäfirmat eivät vastanneet valmistuksen vastuullisuutta koskevaan kyselyyn. Eikö hiljaisuus ole merkki siitä, että yrityksillä on jotain salattavaa?

Millaisissa oloissa tehtaissa työskennellään? Paljonko työstä maksetaan palkkaa? Mitä yritykset tekevät ympäristön puolesta?

Aika yksinkertaisia kysymyksiä, joihin on turha hakea vastausta ainakaan kännyköitä valmistavilta yrityksiltä. Tietoa ei heru.

Edellinen kännykkävalmistajien yhteiskuntavastuuta arvioiva tutkimus tehtiin vuonna 2007. Silloin Nokia oli ehdoton ykkönen. Nyt, neljä vuotta myöhemmin, Nokia ei vaivautunut edes vastaamaan kysymyksiin, saatikka päästänyt tutkijoita vierailemaan tehtailleen.

Eivätkä muut olleet sen kummoisempia. Seitsemästä kännykkävalmistajasta vain kaksi, Samsung ja LG, vastasi kyselyyn.

Tutkijat kuitenkin kävivät läpi kaiken työolosuhteita ja ympäristövastuuta koskevan tiedon, jonka valmistajat ovat julkistaneet. Jokainen valmistaja vakuuttaa toimivansa paremman huomisen puolesta, mutta liturgioita ei tietenkään nielty sellaisenaan. Jos yritys ei pystynyt osoittamaan sanojensa todenperäisyyttä, arvosana tutkimuksessa on auttamatta huono.

Positiivinen Samsung

Kaikkia valmistajia ei sentään pidä soimata. Tutkimuksen perusteella asiasta ei ole epäilystäkään: eettisin valinta on Samsung.

Samsung on skarpannut selvästi vastuuasioissa. Nykyään sillä on pätevät itseään ja alihankkijoitaan koskevat säännöt, se seuraa sääntöjen noudattamista ja suhtautuu vakavasti ympäristökysymyksiin. Samsungin johto vastasi kyselyyn, osoitti tekevänsä kuten saarnaa, ja lisäksi se päästi ainoana yrityksenä tutkijat vierailemaan kolmella tehtaallaan Kiinassa ja Etelä-Koreassa.

Tutkijat olivat tervetulleita niille Samsungin tehtaille, joille he halusivatkin päästä: kahdelle kokoomatehtaalle ja yhdelle komponenttitehtaalle. Ne sattuivat olemaan Samsungin omia tehtaita.

Myös LG salli tutkijoiden vierailut, mutta vain omalla tehtaallaan. Alihankintatehtaille tutkijoilla ei ollut asiaa. Myöskään papereiden perusteella LG ei ole yhtä vastuullinen kuin Samsung.

Viekas Apple

Apple on suljetun yrityksen maineessa, joten sikäli ollut mikään yllätys, että Apple sivuutti tutkimuksen tyystin.

Ihmiset ympäri maailman ovat hullaantuneet Applen elektroniikasta. Samalla yrityksen on pitänyt todistaa, että sosiaalinen vastuu ei jää tuotekehittelyn jalkoihin.

Apple on ratkaissut asian esittämällä tiukat ja selkeät vaatimukset alihankkijoilleen. Se vaatii, että alihankkijoiden tehtailla noudatetaan kaikkia työntekijöiden oikeuksia ja ympäristönsuojelua koskevia kansainvälisiä standardeja. Apple myös tarkkailee,että alihankkijat noudattavat sääntöjä. Jos eivät noudata, Apple raportoi rikkomuksista nettisivuillaan.

Apple tarkkaili alihankkijoitaan kolmen vuoden ajan ja julkaisi tuloksista raportin vuonna 2010. Julkista on esimerkiksi tieto siitä, että 54 % tehtaista ei noudattanut työaikasääntöä, jonka mukaan työntekijä saa paiskia töitä enintään 60 tuntia viikossa.

Tehtailta löytyi myös väärennettyjä asiakirjoja ja lapsityövoimaa. Sitä yritys ei suvaitse, ja hyvä niin.

Kuitenkin jostain syystä Applen johto kiinnittää julkisesti huomiota vain alihankkijoihin. Omaa sosiaalisen vastuun ohjelmaa yritys ei julkaise, joten avoimeksi jää tärkeitä kysymyksiä.

Mitä Apple vaatii itseltään, jotta halpamaiden työntekijöiden oikeuksia ei poljeta? Mitä se tekee ympäristön hyväksi?

Joka tapauksessa tutkijat ovat toiveikkaita Applen suhteen. Alihankkijoita koskeva avoimuus on parempi kuin totaalinen hiljaisuus.

Pettymys: Nokia

Aluksi Nokia ilmoitti lähtevänsä mukaan tutkimukseen. Ennen kuin tutkimus kunnolla käynnistyi, yritys perääntyi. ”Resurssipula”, kuului perustelu.

Tutkijat epäilevät, että Nokian ja muidenkin vaikenevien yritysten todellinen syy kieltäytymiseen oli elektroniikkayritys Foxconnin tuoma negatiivinen julkisuus. Tutkimuksen tekovaiheilla Foxconnin Kiinantehtailla nousi kohu, kun niiden työntekijät alkoivat tehdä itsemurhia. Parikymppiset työntekijät hyppäsivät katoilta ja ikkunoista, koska eivät kestäneet kovaa työtahtia, huonoja työskentelyolosuhteita ja jatkuvaa simputusta.

Nokia on yksi Foxconnin asiakkaista, aivan kuten Apple, HP, Sony Ericsson ja monet muut.

Foxconn on kieltänyt syytökset epäinhimillisistä työoloista, mutta on sittemmin nostanut työntekijöiden palkkoja. Nyt yritys on alkanut siirtää tehtaitaan toisaalle Kiinassa, alueille, joilla palkat ovat pienemmät.

Tutkijat olivat pettyneitä Nokian vaikenemiseen. He olettivat, että neljä vuotta sitten hyvin pärjännyt firma olisi jatkanut vastuullisuuden suunnannäyttäjänä.

Löysivät tutkijat Nokiasta hyvääkin. Sosiaalisen vastuun ohjelmassa on noudatettu kansainvälisen työjärjestön ILOn suosituksia. Lisäksi Nokian nettisivuja pidettiin erinomaisina. Sivuilta löytyy helposti yksityiskohtaista tietoa esimerkiksi kännykän kierrättämisestä ja muista ympäristöasioista.

Karu Kongo

Kännyköiden valmistukseen tarvitaan metalleja kuten tinaa, kobolttia ja kultaa. Tuottoisaa kaivausaluetta on muun muassa Kongon itäosissa, jossa kaivokset ovat monille merkittävä, jollei ainoa, tulonlähde.

Tosin paikalliset työntekijät saavat palkakseen vain rippeitä. Eniten kaivoksista hyötyvät paitsi kansainväliset suuryhtiöt myös kongolaiset sissijoukot ja kansallinen armeija, joiden hallussa osa kaivoksista ja kauppareiteistä on, ja jotka käyttävät tuotosta saadut rahat sotimiseen.

Länsimaailma on herännyt vastustamaan niin sanottujen konfliktimineraalien käyttöä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa toimivien yritysten, myös Nokian, pitää pian ilmoittaa, käyttävätkö ne tuotteissaan Kongon sota-alueilta louhittuja mineraaleja. Uusi laki vaikuttaa käytännössä kaikkien kännykänvalmistajien toimintaan; kaikki haluavat osoittaa, että heidän kännykkänsä ovat puhtaat.

Laki voi saada aikaan sen, että yritykset alkavat boikotoida itäkongolaisia kaivannaisia. Jopa maan presidentti Joseph Kabila on asettanut boikotin kaikille Itä-Kongon kaivoksille ja mineraalikaupalle.

Asia on siis hoidettu ja kunnossa? Mitä vielä!

Itsepintaiset suuryhtiöt

Itäkongolaisten kaivosten boikotti on pahinta, mitä paikallisille asukkaille ja alueen hauraalle taloudelle voi tapahtua. Siinä tiivistetysti elektroniikkateollisuuden toimintaan ja Kongon tilanteeseen perehtyneen tutkijan Päivi Pöyhösen terveiset yritysten johtajille.

Kun köyhät ihmiset menettävät työpaikkansa, ainoiksi tulonlähteiksi voivat jäädä sissiryhmiin liittyminen ja salametsästys.

WWF:n mukaan itäisten tasankogorillojen kanta on jo nyt romahtanut salametsästyksen takia. Entä, jos lahtaaminen vain lisääntyy?

Finnwatchissa työskentelevän Pöyhösen mukaan Nokian ja kumppaneiden ei pitäisi ryhtyä koko Itä-Kongoa koskevaan boikottiin. Sen sijaan niiden pitäisi jatkaa metallien jäljitystä, osallistua tuotantoketjujen läpinäkyvyyden ja kaivosten surkeiden olosuhteiden kehittämiseen sekä pyrkiä edistämään rauhaa.

Kongossa oli käynnissä lupaava projekti hankintaketjujen avoimuuden lisäämiseksi. Maailman tinateollisuusjärjestö oli kehittämässä pilottihanketta, jolla tinan alkuperä saataisiin helposti jäljitettyä Aasian sulattamoille saakka. Projekti tyssäsi rahan puutteeseen ja presidentin päätökseen boikotoida Itä-Kongon kaivoksia.

– Olen järkyttynyt, että elektroniikkayhtiöt ja sulattamot eivät halua tukea projektia, joka tähtäisi myös tinakaivosten laajenemiseen. Rahoituksen puuttuessa projektin jatkaminen ei ole mahdollista, Pöyhönen sanoo.

Vaikuta sinäkin!

Kännyköiden valmistaminen tuhoaa luonnonvaroja ja saastuttaa ympäristöä kaikkialla maailmassa. Iso ongelma on se, että kännykät vanhenevat nopeasti. Länsimaissa yksi puhelin on käytössä alle kaksi vuotta, eikä niitä ei edes suunnitella pitkäikäisiksi.

Tutkimuksessa keskityttiin älypuhelinten valmistamiseen. Älypuhelimen ostaminen ei ole mikään ympäristöteko, koska niiden valmistaminen saastuttaa ja vie paljon energiaa. Mitä enemmän puhelimessa on toimintoja ja osia, sitä monimutkaisempaa ja energiaa vievempää on sen rakentaminen.

Siispä peruskännykkä on ekologisempi valinta kuin älypuhelin tai niin sanottu slidemalli, liukukannellinen puhelin.

Jokainen kännykänkäyttäjä voi painostaa valmistajia, jotta ne takaisivat tehtaiden työntekijöille reilun palkan ja inhimilliset työajat. Jos suoran palautteen antaminen vaatii liikaa ponnisteluja, voi ainakin keskittyä miettimään omaa ja läheisten kännykänkäyttöä.

Kuinka monta kännykkää sinulla on ollut? Miksi olet ostanut uuden? Onko vanha hajonnut, vai oletko vain halunnut tuliterän mallin? Mitä olet tehnyt vanhalle kännykällesi?

 Yritysten vastuullisuus

© ICRT / Kuluttaja

Painoarvot
Vastuullisuus yhtiötasolla 20 %
Sosiaalinen vastuu tuotannossa 40 %
Ympäristövastuu tuotannossa 30 %
Avoimuus 10 %

Näin tutkimus tehtiin

Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, miten suuret kännykkävalmistajat kohtelevat tehtaiden työntekijöitä ja ympäristöä halvan työvoiman maissa Itä-Aasiassa. Kultakin valmistajalta valittiin kaksi tai kolme älypuhelinmallia, joiden valmistuksen vastuullisuuteen tutkimuksessa keskityttiin.

Vastuullisuutta yhtiötasolla arvioitiin selvittämällä, millaisia työskentelyolosuhteita ja ympäristöä koskevia ohjeita yritys on antanut tehtaille. Huomio kiinnitettiin myös siihen, miten hyvin sääntöjen noudattamista valvotaan.

Sosiaalista vastuuta tuotannossa selvitettiin kysymällä, missä tehtaissa tiettyjä puhelinmalleja valmistetaan ja vierailemalla kyseisillä tehtailla. Tehtaiden lisäksi tutkijat vierailivat työntekijöiden asuntoloissa ja haastattelivat tehtaiden johtajia ja tutkijoiden valitsemia työntekijöitä. Tutkijat pyysivät nähtäväkseen virallisia asiakirjoja kuten työsopimuksia ja palkkakuitteja.

Ympäristövastuuta tuotannossa arvioitiin muun muassa sen perusteella, miten hyvin puhelinten ja eri osien suunnittelussa otetaan huomioon ympäristöasiat, käytetäänkö valmistamisessa myrkyllisiä kemikaaleja ja miten helppoa puhelin on kierrättää.

Avoimuutta arvioitiin sen perusteella, vastasiko yritys kyselyyn, pääsivätkö tutkijat käymään tehtailla ja miten avoimesti yritys kertoo tuotantoketjustaan esimerkiksi internetissä.

Tutkimus tehtiin eurooppalaisten kuluttajajärjestöjen ja -viranomaisten yhteistyönä.

 Tutkimuksen kännykät

© ICRT / Kuluttaja
1) Hinnat on kerätty verkkokaupoista tammikuussa 2011.
2) Tulokset ICRT-testeistä vuodelta 2010.
3) Poistunut malli tai ei myynnissä suomalaisissa kaupoissa.

 

Kierrätä!

• Kännykkä on sähkö- ja elektroniikkaromua eli se viedään SER-romun kierrätyspisteeseen. Tallenna tärkeät tiedot ja poista sim-kortti!
• Kierrätysmaksu on maksettu jo puhelimen hinnassa, joten kännykän jättäminen keräykseen ei maksa mitään.
• Nokian kännykän voi viedä myös Nokian liikkeeseen tai joillekin jälleenmyyjille. Palautuspaikat löytyvät osoitteesta www.nokia.fi/nokia/ymparisto/me-kierratamme/.

Lähteet: ICRT ja Nokia

Artikkeli on julkaistu Kuluttaja-lehdessä 1/2011.
Tilaa Kuluttaja.