Suurin osa kuluttajariitalautakunnalle tulevista valituksista koskee virheitä sohvakalustojen verhoilussa tai pehmusteissa.
Sohvakangas nyppyyntyy
Kun kankaassa on luonnonkuitua ja sitä lujittavaa keinokuitua, kuten polyesteriä, sohvan päälliseen saattaa tarttua vaatteista nukkaa pieninä palloina.
– Jos kangas nyppyyntyy alle puolen vuoden ikäisessä sohvassa, sitä voidaan pitää virheenä ja suositella hinnanalennusta. Riippuu myös sohvan laadusta ja hinnasta, voiko nyppyyntymistä pitää korvaukseen oikeuttavana virheenä. Mitä laadukkaampaa kangas on, sitä vähemmän sen pitäisi nyppyyntyä, kertoo tekstiilijaoston hyödykeasiantuntija Anneli Helminen kuluttajariitalautakunnasta.
Sohva hajoaa liian pian
Moni valitus liittyy epäselvyyteen siitä, mikä on tuotteelle sopiva kestoikä.
Kestoikä taas riippuu hinnasta, myyjän lupauksista ja siitä, kauanko vastaavat tuotteet normaalisti kestävät.
Lautakunta suositti 300 euron hinnanalennusta, kun nahkasohva repesi viisi vuotta kaupanteon jälkeen. Myyjä vetosi takuun päättymiseen, mutta se ei poistanut myyjän lainmukaista virhevastuuta.
– Virheet arvioidaan tapauskohtaisesti. Jos nahkasohvaa käyttää ja hoitaa asianmukaisesti, sen pitää kestää useita vuosia, ylitarkastaja Maija Mäkinen sanoo.
Sohva naarmuttaa lattiaa
Kuluttajariitalautakunnan mukaan myyjän pitää korvata vahingot, jos sohvan jaloista puuttuvat huopatassut ja lattia naarmuuntuu. Myyjän tai kuljettajan pitäisi kiinnittää tassut ennen kuin tuote luovutetaan ostajalle.
– Jos ei myyjä kiinnitä tassuja, hänen pitää ainakin neuvoa ostajaa tekemään
se, Mäkinen täsmentää.
Sänky narisee
Kuluttajariitalautakunta suositti kaupan purkua ja koko kauppahinnan palauttamista asiakkaalle tapauksessa, jossa jenkkisänky piti voimakasta narinaa. Asiakas oli huomannut vian pian sängyn saatuaan.
– Jos sänky narisee kylkeä käännettäessä niin, että siihen herää, kysymys on kaupan purkuun oikeuttavasta virheestä, Mäkinen sanoo.
Tarkastaja Reijo Haimi huomauttaa, että narinaa on yleensä turha yrittää korjata silikonisuihkeella. Ongelma ratkeaa sillä vain hetkeksi.
Materiaali on väärä
Asiakas osti ruokailuryhmän, joka oli myyjän mukaan päärynäpuuta. Pöytää kootessaan hän huomasi materiaalin olevan kumipuuta. Lautakunta suositti, että myyjä noutaa kaluston asiakkaan luota ja palauttaa tälle koko kauppahinnan.
– Nämä ovat selviä virheitä ja riittävät perusteeksi kaupanpurkuun. Myyjän pitää tietää, mitä myy, Mäkinen sanoo.
– Sama pätee pinnoitteisiin. Eräs myyjä keksi rekisteröidä muovimateriaalin nimellä ”aitonahka”. Sen keksinnön tarina ei kauan kestänyt. Polyuretaanipinnoite voi näyttää ja tuoksua nahalta ja on parhaassa tapauksessa kestävämpää, mutta sitä ei saa myydä nahkana, Haimi sanoo.
Tuoli aiheuttaa allergiaoireita
Asiakas sai tv-tuolista allergiaoireita. Myyjän vakuutusyhtiö maksoi lääke- ja lääkärikulut, mutta kieltäytyi maksamasta korvauksia pysyvästä haitasta, koska asiakas ei ollut toimittanut yhtiölle siitä lääketieteellistä selvitystä.
Kuluttajariitalautakuntakaan ei voinut arvioida terveyshaittoja saamansa aineiston perusteella.
Pahimpia tapauksia lautakunnassa ovat olleet niin kutsutut Kiinan myrkkytuolit. Ne olivat lepo- ja tv-tuoleja, joiden homeenestoaine aiheutti vaikeita sairaustapauksia. Tapaukset on käsitelty vuosia sitten. Nykyään allergiatapaukset ovat lautakunnassa harvinaisia.
Tuoli tuntuu epämukavalta
Asiakas piti mekanismituolia huterana ja mekanismia vinona, mikä aiheutti hänelle selkäkipuja. Myyjän mukaan tuolissa ei ollut vikaa. Kuluttajariitalautakunnan mielestä jäi näyttämättä, että tuolissa olisi ollut virhe. Se, että huonekalu on epämukava eikä sovi ostajansa selälle, ei riitä syyksi vaatia korvauksia.
Myös selkävaivaisten kalliit erikoissängyt ovat usein hankalia tapauksia. Myyjä saattaa kertoa, että on tehnyt kaikkensa, mutta asiakas ei ole tyytyväinen. Jos kärsii pahasta selkävaivasta, missään sängyssä ei ole välttämättä hyvä nukkua.
Sohva ei mahdu asuntoon
Lautakuntaan tulee harvakseltaan valituksia, jotka ovat saaneet alkunsa ostajan omasta mittausvirheestä. Sohva ei mahdukaan ovesta sisään tai yläkertaan portaita pitkin.
– Kauppiaat ovat yleensä näissä tapauksissa ymmärtäväisiä ja suostuvat vaihtamaan kalusteen pienempään, Haimi sanoo.
– Jos kaupan tarjoamat vaihtoehdot eivät kelpaa, kuluttaja saattaa valittaa meille. Silloin voidaan katsoa, että myyjän on kohtuutonta vaatia asiakasta pysymään sopimuksessa, Mäkinen sanoo.
Myyjä on silti oikeutettu purkurahaan, ellei hän ole antanut väärää tietoa tuotteen mitoista. On asiakkaan vastuulla varmistaa etukäteen, että huonekalu mahtuu sinne, minne se on tarkoitettu.
Sohvasta lähtee väriä
Sohvakaluston nahkaverhoilu alkoi päästää väriä parin viikon kuluttua käyttöönotosta. Väriä tarttui vaatteisiin ja seinään sohvan takana.
Kuluttajariitalautakunnan mukaan virhettä ei voinut pitää vähäisenä. Lautakunta suositteli, että myyjä purkaa kaupan ja palauttaa kauppahinnan.
Verhoilu haalistuu auringossa
Sohvat sijoitetaan usein olohuoneeseen, joka on asunnon aurinkoisin paikka. Jos verhoilu haalistuu auringonvalossa, sitä ei voi pitää virheenä.
– Kuluttajan pitää tietää, että aurinko haalistaa. Tarvittaessa on syytä suojata kangas auringolta, Mäkinen sanoo.
Kokoamisohjeista ei saa selvää
Epäselvistä kokoamisohjeista tulee joskus valituksia, kun tuotteen kasaaminen epäonnistuu. Ohjeissa pitää näyttää selvästi, mistä kasaaminen alkaa ja kuinka homma etenee.
– Näissä tilanteissa kuluttajat luultavasti useimmiten nielevät hiljaa harminsa. Meille kokoamisohjeista valitetaan harvoin, Haimi sanoo.
Sohvaan tulee takapuolenkuva
Mikrokuituplyysin huono puoli on peilaaminen: kangas näyttää vaihtavan väriä tummasta vaaleaan, kun sen kuidut taittuvat tai litistyvät. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että kankaaseen jää helposti istujan takakapuolen muotoinen
tumma tai vaalea kuvio. Jotkut kokevat tämän kiusallisena.
– Myyjän pitää kertoa ostajalle, että kangas on peilailevaa tai ”eläväpintaista”. Jos myyjä jättää sen kertomatta, korvausta voi vaatia. Valituksia on tullut ja kauppoja purettu peilailun takia aika paljon, Haimi kertoo.
Lue lisää huonekalujen virhetilanteista ja ratkaisuista:
Kuluttajavirasto
Artikkeli julkaistu Kuluttaja-lehdessä 1/2012.
Tilaa Kuluttaja